Jouduin etsimään treenimotivaatiota etätehtävänä henkiseltä valmentajaltani, joka sijaitsee tällä hetkellä toisella laidalla Suomea. Onneksi inspiraatio löytyi ja vielä treenivinkkien kera. 

Hallilla perheen kanssa, mutta.... Laitoin Jetan toimistoon köllöttämään, että sain laittaa kentän valmiiksi. Jetta alkoi vinkua siellä eikä hiljentynyt millään :( Eihän siinä auttanu ku oottaa ja oottaa ja oottaa sen hiljentymistä, että saa ottaa sen reenaamaan. Jetta vinkui 29 minuuttia ennen kuin hiljeni, rauhoittui ja laski pään maahan. Siispä reenaamaan!

Ensin pelkkä merkki erikseen. En näyttäny. Hyvä, pallopalkka perään.

Tehtävä ruutu. Paikanhakua ensin monta kertaa eri suunnista, kaikki hyviä. Kävelin sitten kauas ja lähetin. Ei menny. Päätin, että en auta, vaan odotan vaikka loppuillan, meenkö ruutuun. Eikä tarvinu lopulta ootta kuin pari minuttia, niin Jetta juoksikin yhtä äkkiä ruutuun. Superlelupalkka. Ennen ruutuunjuoksua kierteli hallissa ja vinguskeli. Yhtäkkiä sitte päättikin juosta ruutuun. Tutkimattomat ovat pikku-bc:eiden aivoitukset.

Tähän päättyi tarina Ruotsista ostetusta narupallosta, jonka otin käyttöön tänään. Yhden treenin pallo. Ei kovin kestävää kehitystä.

Ohjattu. Vein merkille, lähetin oikealle (en muista kumpi oli vuorossa). Meni tosi hyvin. En voinut siksikää ottaa uudestaan, että Pyry hääri kippojen kimpussa eikä sitä saatu pysymää poissa tieltä.

Tunnari. Rivi. Pysäytin namilla ennen kapuloita ja kävein pois. Toi oman, hyvin. Lelupalkka, poikkeuksellisesti.

Loppuun pienet seuruut ja temppuilut.


Jetta harjoittelee uutta temppua, peruuttamaan jalkojen välissä. Tempun nimi on piip piip piip
[tähän sellainen rekan peruutusääni], Pyryn inspiroimana.

 
Seuraamassa.


Pyry reenaa vissiin noutoa.


Ja leikkii Puuha-Peteä.