Eilen Jetta oli Rauno Virran agility-kurssilla Maijan ohjaamana. Kouluttaja oli kyllä superhyvä! Treenissä oli sopivasti haastetta kaikentasoisille koirakoille, ja ohjeet tulivat niin konkreettisessa muodossa, että minäkin niitä ymmärsin, vaikka nyt kuunteluoppilaana olinkin. Tuli jopa sellainen tunne, että tuosta agilitystähän voisi ihan kiinnostua. Mutta sitten muistin taas realiteetit ja se siitä. Onneksi Jetalla on Maija ;) Ja Jetta meneekin Maijan kanssa jo ihan hurjan hyvin ja osaa niin hienoja juttuja, että oksat pois ;) Lupaan laittaa tänne yhden videonpätkän treenistä, kunhan pääsen taas jollekin koneelle, jolle pystyn kameran yhdistämään :) Lisäksi oli vielä mielenkiintoinen ruokintaluento. Enpäs tiennytkään, että koiranruokinta voi olla sellaista tiedettä. Jetta-parka syö yleensä jotakin halvinta mustinmurkinaa, mitä eläinkaupasta löytyy ;) Eikä vain sillä, mitä syö, vaan myös sillä, mihin aikaan ruokitaan, näyttää olevan ratkaisevasti merkitystä.

Tänään Jetta otti vain kevyttä tokoilua ampumisen kera. Ampumaradan parkkiksella aamusella. Pieni pätkä seuruuta. Reenailtiin istumista, ensin vapaasta liikkeestä. Lopulta yksi myös muutaman seuruuaskeleen jälkeen. Taisi onnistua jopa toisella yrityksellä.

Suora luoksetulo. Puskan kiertoja (Jetalla ensin vaikeuksia hahmottaa, miten pensaan voi kiertää), yksi stoppi ja pari suoraa vielä.

Metallinouto. Olipas ihanan vauhdikas. Kantsii varmaan palkata paljon vauhdista, että pysyiski noin hienona.

Ruutua. Jetta ei millään ymmärtänyt, miten ruutuun muka voisi mennä, kun siinä edessä oli metallikapula. Olin hiljaa ja annoin itse sen ratkaista tehtävän. Ja löytyihän se ruutu lopulta. Muutamia toistoja. Tuppasi jäämään seistä töröttämään ruudun ja kapulan väliin. Lisäksi ei aina läppää alustaa tassulla, vaan menee välillä vain sinne päin. Oma vika tietty, kun olen palkannu sinne päin -suorituksia. Kantsis ottaa kuurina paikanhakua läheltä.

Muistin jopa paikkamakuun! Tosin ei ollut vaikea, kun ympräistö oli ihan hiljainen. Jotain nelisen minuuttia. Taisi mennä vähän kippuralle, mutta mitäs pienistä, kun oli kuitenkin hiljaa ja paikallaan.

Tunnarikapulat unohtui matkasta, joten illalla kotipihalla erikseen kapulan piilotus. Nuuski pitkään, mutta löysihän se kapulan heinäkasan alta. Palkkasin paluumatkalla, koska palautusvauhti näyttäisi hidastuneen melkomoisesti. Rauhallisuus ennen kaikkea, että malttaa nuuskia...