Eikös se ollut joku mainos, jossa sanottiin, että ihanan kallista. Sitä mukaillen voisi sanoa, että ihanan innokasta. Tänään yleisellä toko-vuorolla, jossa oli ta-da-da-daa kaksi muutakin ohjaajaa! Sekä normihäiriönä perhe mukana.

Jetta oli ihanan innokkaalla päällä taas parin päivän reenitauon jälkeen. Tuli mieleen, pitäiskö sitä sitten oikeasti reenata vähemmän. Eikö reenimäärä ja palkka tai motivaatio ole ollu aiemmin tasapainossa? Ei näillä yleensä pitäisi olla asenneongelmaa, mutta jossain vaiheessa kai se rajakin saattaa tulla vastaan. Tai siis, että teen liian paljon liian kaavamaisia reenejä, joissa harvoin on mitään yllätyksiä, vaikka yritänkin kovasti koko ajan parantaa tapojani. Meillä ei ole nimittäin pakko tehä mitään. Jos homma ei kiinnosta, niin mie en pakota. Kyllä siinä pitää olla meidän yhteinen into(himo) kyseessä. 

Ruutu. Kun tulitiin halliin siellä olikin valmiiksi ruutu. Päätin kokeilla kepillä jäätä. Sanoin vaan "ruutu" ilman mitään virittelyjä, ja sehän melkein onnistui! Ilman merkkiä tietenkin. Jetta lähti innokkaasti ruutua kohti (eikä esim. toisen nurkan agi-hypyille). Pysähtyi. Odotin. Pyörähti. Juoksi ruudun eteen, pysähtyi. Palasi minun luo. Oli pakko antaa uusi käsky. Meni ruutuun! Siis "jo" toisella käskyllä. Palkka. Myöhemmin lähetin satunnaisista paikoista ja suunnista, samaan ruutuun kylläkin, ja ne menivät hyvin. Parhaiten meni se lähteys, jossa se ensin katsoi toisen koiran juoksevan ruutuun ja sai sitten ite juosta hetikohta perään samaan ruutuun. 

Ohjattu. Täydet etäisyydet, kupit. Sekä vasen että oikea. Tänään meillä olikin taas ihan uusi ongelma. Nimittäin että merkille ei pysähdytäkään ollenkaan vaan hilpastaan vaan merkin vierestä omin avuin kipoille. En suhtautunut tähän kovin jyrkästi, sillä hienoa, että se tekee ees jotain, ja vielä intoa puhkuen. Väännettiin sitten vähän rautalangasta, mikä se merkki olikaan ja miten ne suunnat menikään. Kun olin lähettänyt eka kaksi kertaa vasemmalle, kolmannella kerralla arvatenki meni edelleen sinne, vaikka ois pitäny mennä oikealle.

Seuraaminen. Leikin kisajäykkää. Otin pitkän. En sanonu sanaakaan koko seuruun aikana. Kaikki tempot, askeleet ja käännökset, myös pakki. Olipa ok meininkiä! Ei häiriintynyt toisista tekevistä koirista! Ou jee! Ei puuttunu enää ko taputukset (niin ois saatu koira taas sfääreihin). Superpalkka supertehtävästä.

Kaket. Täysi matka, ilman käsimerkkejä. Kahdessa vaihdossa peruutti, jouduin vähän toistamaan käskyjä, koska oli epävarma, kun en näyttänyt käsimerkkejä ja lisäksi huomio oli vähän toisissa koirissa. Muu osuus ok.

Paikkaistuminen. Kahden koiran rivi. Jotain 4-5 minuuttia. Ei moitteen sijaa!

Ai niin, se tunnarihan me kans otettiin. Ympyrä oma klo 11, oma oli vanha kapula liivin taskusta. Jarrunami kupissa. Olipa hyvä tunnari! Harmi ettei tuota namikuppia voi ottaa kisoihin. 

Lopuksi häirittynä paikkamakuun alkua ja loppua. Maijan sanoma istu-käsky sai Jetan menemään lankaan, mutta muut hämäykset ei. Lisäksi se nousee tosi huonosti maasta sivulle. Pitäis tuoki joskus korjata kun jaksais. 

Mutta siis silleen kokonaisuutena oikein hyvän mielen treeni.