Eilen oli tosi kiinnostava seminaari Rohki-hallilla!

Antti Oksanen puhui loislääkinnästä. Siitä ei jäänyt mitään erityistä mieleen, muuta kuin että ne Eviran uudet vienti- ja tuontisäännökset löytyy niiden nettisivuilta. Jos reissaa koko ajan Ruotsin puolelle, pitäis loishäätö tehdä kerran kuussa! Älytöntä. Vielä älyttömämpää oli, että joku eurooppalainen suositus oli, että koira madotetaan neljä kertaa vuodessa, lapsiperheissä ja riskialueilla kerran kuussa! Tästä kuulemma ongelmana mm. resistentin loiskannan kehittyminen. Niin ja niitä marjoja voi edelleen turvallisesti syödä ilman myyräekinokokin pelkoa :)

Hannes Lohen geeniluento oli tosi mielenkiintoinen! Päällimmäisenä siitä jäi mieleen, että koiran pakko-oireetkin voivat olla geeneissä (ihan kuten ihmisilläkin). Tätä en ollut ajatellut! Siis että esim. tuo edsmenneen täti-koiran ja siskontytön yhteinen harjan- ja imurin jahtausharrastus voi olla ihan geeneissäkin (varsinkin kun nuori ei ollut koskaan nähnyt vanhan sitä tekevän eli ei voinut olla opittua käytöstä). Lisäksi se että koirien sairauksien taustalla olevia geenejä saadaan selvitettyä koko ajan lisää, auttaa huimasti myös ihmisten geenitutkimuksessa. Erityisen hauska oli ajatus siitä, että kohta on ehkä mahdollista selvittää "täydellisen pk-koiran" geenistö! Siis fysiologiset ominaisuudet, jotka antavat parhaat edellytykset pk-koiran (tms. harrastuskoiran) uralle. Lohen ryhmä tarvitsee edelleen laajalti koirien verinäytteitä geenitutkimukseen, jotta saadaan tarpeeksi luotettavia tuloksia aikaan (ja tarpeeksi verrokkeja). Erityisen arvokasta olisi saada verrokeiksi jokaisen rodun vanhimpien terveiden koirien näytteitä (koska monet sairaudet eivät vielä ehdi kehittyä nuorella iällä).

Kai Skuttnabb oli kyllä huippuhauska ja melko sarkastinen luennoitsija! On varmaan nähnyt elämässään jo niin paljon kaikenlaista, että ei tarvi enää herroja kumarrella ;) Olin myyty jo siinä vaiheessa, kun herra avasi suunsa ja sanoi, että jalostus on pilannut monet rodut mm. nykyinen labradorinnoutaja ei enää ikimaailmassa pystyisi siihen työhön, johon se alunperin on tarkoitettu. Skuti kertoi tosi mielenkiintoisesti nykyisisitä nivelsairauksista ja niiden syistä ja seuraksista. Sain huokaista helpotuksesta, että ainakaan ympäristö ei ole ollut syynä Jetan huonoon luustoon: nimittäin paras tapa hoitaa koiran niveliä ja kasvua on: tarjota rajoittamattomasti vapaata liikuntaa ja pitää koira laihana, ei tarjota liian vahvaa ruokaa! Näinhän se Jetan pentuaika ja nuoruus meni. Ruokinnalla ei voi pilata lonkkia. Ruokinnasta johtuvat ongelmat näkyvät koiran etupäässä, koska suurin osa painosta on koiran etuosalla.

Lisäksi Skuti antoi sellaisen yleisen neuvon, että jos koira ontuu liikkeellelähdössä, syy on yleensä nivelensisäinen ja jos ontuminen pahenee rasituksessa, kysysmys on lihaksen tai jänteen ongelmasta.

Lopuksi kun sai esittää kysymyksiä, kysyin huvikseni Skutilta, pitääkö rajoittaa koiran harrastuskäyttöä hemivertebran vuoksi. Se sanoi, ettei kannata käyttää jalostukseen. Yritin tivata vielä vaikutuksia harrastuskäyttöön ja arkielämään, mutta ei myöntänyt sillä olevan mitään vaikutusta koiran elämään. Ohhohh. En tiedä oliko se todella sitä mieltä, ettei vaikuta, vai oliko taustalla sen suuntainen ajatus, että kestää minkä kestää ja sitten ei enää kestä.

Oli paljon muutakin mielenkiintoista, mutta kun ei ollut muistiinpanovälineitä mukana, niin ei muista kaikkea... Skuti oli kyllä mies paikallaan!