Jetta pääsi testaamaan pyörän vieressä juoksemista springeri (vaimikäseon?) -hökötyksen kanssa. Alkujäykkyyden jälkeen, pääsi oikein hyvin juttuun mukaan :) Hurautimme hallille, jossa meitä odotteli Jetan suurin idoli - Maija! ;) Aloitimme kuitenkin tokolla, joka agi-Maijan läsnäollessa oli lähes ylivoimainen tehtävä. Jetta karkasi välissä Maijan luo, eikä korvaansa lotkauttanut, kun kielsin, ja komensin tulemaan takaisin. Että sellainen toko-koira :D 

Seuraamista palkkasin tosi usein namilla, ihan muutaman askeleen välein. Myös pieni juoksupätkä.

Liikkeestä maahanmeno oli ok!

Luoksetulosta reenaasin eka stoppia. Pysähdys oli hidas (muutama askel) ja mietin, palkatako vai ei... Olisi tehnyt mieli palkata, mutta en palkannut, vaan otin uudestaan. Ja kas! Sieltähän tuli ihan hyvä stoppi! Sitten otin kerran vielä niin, että Jetta tiesi lelun lentävän, ja silloin tuli ihan lukkojarrutuspysähdys! Se siis osaa kyllä, kun saa sen vain tekemään. Kuinkahan usein sitä tulee palkattua ihan liian löperöin perustein? Otin vielä loppuosaa, ja oli muuten kerrankin suora eteenistumisasento! Jee! Ja sitten perään huono sivulletulo.

Liikkeestä seis oli hyvä. Jopa pysyi nätisti, vaikka joku tuli juuri halliin sisälle.

Nouto oli tosi kummallinen. Kapulahan hajosi eilen ja se tänään liimattiin, joten en uskaltanut heittää sitä, vaan kävin viemässä. Jetta juoksi kovaa kapulalle, nosti hyvin suuhun, otti muutaman askeleen, korjasi kapulan asentoa suussa ja yhtäkkiä palautusvauhti tippui ihan nollaan, se juoksi luo ja sylkäsi kapulan minun jalkoihin. Tosi outoa? Haisikohan se liima pahalle tai jotain?

Otin uudestaan niin, että heitin kapulan. Se menikin hyvin ja kerralla ihan suoraan luovutusasentoon! Kerrankin! Hyvä Jetta! Palkkasin siitä.

Kakeista vain eka nousu, josta pallopalkka.

Sitten enää paikallamakuu. Jetta oli siinä ilman häiriötä. Oli hiljaa ja rauhallisesti. Olin piilossa. Kävin kerran kehumassa ja silittämässä ja jätin vielä joksikin aikaa köllöttelemään. Hyvä!

Sitten Jetta pääsi Maijan luo ja otti ihan sellaisen ilmeen, että päästiinhän sitä vihdoin asiaan tuon pelleilyn jälkeen! Se vaan rakastaa sitä agia. Teki hienosti jo Aata ja aikamoisen hyppysysteemin :)

Sellaiset äitienpäiväreenailut. Pyry on kuumeessa taas. Tylsä kun tuollainen pieni sairastaa vähän väliä.


Serkut tervehdyskäynnillä.


Olen löytämässä uudelleen sisäisen kondiittorin :D Synttäri/äitienpäivävalkosuklaakakku, nam!


Maaru ja Jetta Norjassa. Kuva: Maija Vinnikka