Sain jonkun herätyksen, kun luin Canis-lehteä. Siellä oli jälleen kerran juttua suunnittelun tärkeydestä ja muistutus siitä, kuinka pieniksi asiat pitää pilkkoa opetusvaiheessa. Mie päätin, että nythän mie opetan Jetalle sen merkin!

Tarkka suunnitelma, 10 namia ja naksu käteen, merkki pihalle ja hommiin. Ensimmäinen kriteeri on, että Jetta katsoo merkkiin päin. Eka palkka kattomisesta, tokalla se kerkesi kiitää jo merkille ja kolmannella toistolla kiersi merkin taakse :o Huomasin että ajoitusta korjaamaalla (naksauttamalla aiemmin) saadaan estettyä merkin läppääminen tassulla, mutta se kuitenkin äänen kuullessaan kääntyy minuun päin = on merkin takana ja olemme naamat vastakkain. Muista toistoista nami, viimeisestä patukka. 

Toinen sessio. Kriteerinä että ottaa askeleen merkkiä kohti. Siis epätodellista. Kun laitoin merkin maahan, Jetta ryntäsi suoraa päätä merkin taakse. Palkkaa siinä nyt askeleesta merkkiä kohti.

Onneksi luova (ehheheh) kouluttaja pystyy muuttamaan suunnitelmaa lennosta, joten otettiinkin uusi kriteeri kesken kaiken, että naksun+maksun saa merkin taakse menemisestä. Huh huh. Nami muista, patukka viimeisestä.

Pieni tauko. Merkki uudestaan maahan. Käytiin yhdessä merkin luona ja hetsasin vähän lelulla. Mentiin n. 8 metrin päähän, lähetin KÄSKYN kanssa ja ta daa! Koira on mekillä! Heitin lelun palkaksi.

Eka toistolla läppäsi merkkiä, joten ei ihan täydellinen.

Uusi toisto vielä, sitten ei läpännyt, vaan meni merkin taakse. Olisi kylläkin voinut tarkalleen ottaen mennä lähemmäs merkkiä, oli takaa vähän kaukana, mutta hei! Tämä oli meidän ensimmäinen merkkitreeni. Merkkitreeni pikakelauksella. Siis häiröt ja kaikki on toinen tarina, ja huomenna se ei varmaan ole ikinä kuullutkaan koko merkistä, mutta naatiskellaan tässä nyt sitten yksi ilta ;)

Video: Jetan ensimmäinen merkkitreeni

Totuuden nimissä on sanottava, että olenhan minä tavallaan sitä merkkiä jo hinkannut kuukausikaupalla, kun aina ohjattua ottaessani olen vienyt sen merkille ja sanonut käskysanan, mutta ei se silti ennen tätä päivää ole koskaan lähtenyt itsenäisesti merkkiä kohti tai osoittanut muuta kiinnostusta merkkiä kohtaan.

Muuten tänään pieni pihatreeni. Vähän seuraamista, hyvää! Jääviä, pari ekaa seisomista meni istumiseksi ja yksi maahanmenoksi, muut ok. Kaket läheltä ok. 

Erikseen myöhemmin ohjattu. Oikea. Keskellä pullo, kun ei tähän hätään löydetty sopivaa kiveä keskimerkiksi. Pieni merkille lähetyskin (metrin päästä), nyt kun se on niin uutta ja jännittävää. Hyvä nouto. Sami hetsasi kapulalla viedessään sen.

Ihan illalla tunnari. Vein ite. 3 vierasta + oma, portailla. Hain Jetan valmiille kapuloille. Annoin pari namia kapuloiden edessä, sai mennä vapaasti kapuloille, teki hyvää ja rauhallista työtä, nosti oikean, mutta pudotti minun eteen. Käskin ottaa sen uudestaan. Rauhallinen kehu + nami + rustoluu. Ja sisimmässä sata pientä iloista pomppua onnistumisen vuoksi.

Mutta tämä meidän kotikäytösasia. Voi hyvät hyssykät sentään, että siitä on taas väännetty kättä. Heti kun Jetta on mölähtänyt tai lähtenyt rynnimään, olen hiljentänyt sen keinolla millä hyvänsä. Siis oikeasti. Raskasta itelle :( Mutta kyllä se jaksaakin yrittää! Erään ystäväni sanoja lainatakseni: "sitkeys ja yritteliäisyys on hyvä ominaisuus harrastuskoirassa". Yritetään nyt vaikka sitten lohduttautua sillä näiden matsien keskellä. Lisäksi se hönki pyörälenkillä parin koiran perään ja haukahtikin yhdelle. Ai että olisi tehnyt mieli kuristaa koko koira.

Päivän kaverikuva:


BC-leikkejä.