Sainpas vihdoin aikaiseksi Jetan kanssa vähän sitä häiriötreeniä! Menin hallille näyttelyharjoitusten aikaan. Vaikka itse liikkeet eivät välttämättä menneet niin huipusti, olen NIIN ylpeä Jetasta, kun se ei ottanut yhtikäs ollenkaan häiriötä ympärillä olevista koirista! Olkoonkin että näyttelyharjoitusten koirat ovat aika rauhallisia, eivätkä säntäile esim. lentävien pallojen perään, mutta silti. Jetta ei vilkaissutkaan ympärilleen, vaan keskittyi töihin täysillä. Onkohan tämä liian hyvää ollakseen totta? Jos jokin asia vaikuttaa liian hvyältä, niin silloin se on sitä.

Aloitin hypyllä. Jetta oli varmuuden vuoksi hihnassa (mikä luotto), ettei pääse ryntäämään toisten koirien luo. Namilla ohjasin hyppäämään yli, ja annoin namin myös odottamisesta. Toistin vielä pariin kertaan, eikä näyttänyt ongelmaa olevan.

Seuruutreenissä palkkasin ensin muutamasta askeleesta, sitten pientä pätkää suoraan, käännös oikeaan, vasempaan ja täyskäännös. Juoksua pieni pätkä. Juoksussa tuppasi hyppimään, mutta muu seuruu mielestäni asiallista. Ja onnistui myös hihnassa.

Seisomistreenissä pääsi kerran varastamaan takapalkalle, ennen kuin sain napattua hihnasta kiinni. Toisella kerralla olin viisaampi, joten varmistin hihnalla, ettei ennakoi palkalle ryntäämistä. Muistaakseni seisahtui ihan asiallisesti. Perään otin maahanmenon, jonka senkin Jetta seisoi (nyt kun seisotaan, niin nyt seisotaan!) Toisella kerralla meni maahan.

Luoksetulossa avustin perille asti. Tuli hyvin ja vauhdikkaasti. Namipalkka. Toisella kerralla vauhtiluoksetulo, eikä siis edelleenkään mitään huomioita muihin koiriin! :-o Oli noussut seisomaan, kun kävelin pois, joten palautin istumaan ja palkkailin odottamisesta.

Lopuksi paikallaolo. Tämä ehkä huonointa. Meni maahan vasta usean käskyn jälkeen. Olisi varmaan pitänyt avittaa käsimerkillä, kun eka käsky ei toiminut. Vinkui jonkin verran, mutta hiljeni, kun komensin. Meni lonkka-asentoon varmaankin kolme kertaa, kävin aina korjaamassa sen suoraan. Yhdellä korjauskerralla nousi ylös, jolloin laitoin sen takaisin maahan. Sitten makasikin kuin makaroni kippuralla. Tämä paikallaolo oli pisin tähänastisista ja vain vajaan parin metrin päässä muista koirista. Palkaksi iltaruoka.

Mitzu muisteli illalla kotona tunnaria. En ole varma koskiko yhteen väärään, ennen kuin toi oikean, mutta jokin haju sillä sentään liikkeestä oli. Tai ei ehkä just sitä hajua, mutta etäinen käsitys kuitenkin.