Oli niin mahtavaa päästä osaavien silmien alle, mutta samalla myös masentavaa. Että sitä ite osaakin taas olla niin tyhmä ja avuton.

Pääsin reenaamaan Katrin ja Elinana kanssa suoraa junalta Kouvolan kupeeseen ja siitä matka jatkui hallitreeniin Lahteen. 

Eka Iitin treeni. Sain näyttää, mitä osataan nyt (eli tuskin mitään). Jetta varasti merkille liikkurin käskystä ja sai silti ottaa palkan merkin takaa. Olin aistivinani pientä hämmennystä reenikavereissa. Seuraavaksi se teki jotain samantyyppistä, meni noutamaan, kun piti mennä merkille tai jotain. Kyllä siinä tyttärillä loksahti leuka rintaan, että ET KAI SINÄ OIKEASTI ANNA SEN TEHÄ TUOMMOSTA. No mutku. Mie oon niin onnellinen, että se tekee jotain, mitä tahansa muuta kuin möllöttää, niin mie vaan palkkaan, kun oon niin ilonen, että se liikkuu johonkin. E-ei. Sellainen palkkailu on lopetettava. Koiran pitää tehä sitä mitä käsketään (just eikä melkein) ja palkka tulee vain ja ainoastaan siitä, mitä on käskettykin tehdä. Yksinkertaista, eikö? No ei oo ollu ainakaan mulle. Oon palkannu liikaa milloin mistäkin vaatimatta koskaan mitään täsmällistä ja koiran pää on menny ihan sekasin, kun se ei tiiä, mitä pitäis tehä, kun aina kuitenkin tulee palkkaa, ja jos ei oikein osaa tehä, niin kyllä se emäntä aina auttaa ja neuvoo. Luulen ettei minua hyväksyttäisi peräkylänpessimistien täysivaltaiseksi jäseneksi, koska olen liian positiivinen. Olen huikean iloinen, kun koira juoksee ruutuun (mitä siitä, että onkin käsketty merkille, ei ruutuun).

Muita havaintoja seuraa sekalaisessa järjestyksessä.

Ruutu. Menee läheltä kun on alusta, muttei hahmota ruutua. Alustan käytön voisi lopettaa ja sen sijaan opettaa hakeutumaan itsenäisesti ruutuun minun haluaamaani paikkaan ja tarjoamaan aktiivisesti paikkaa. (Merkillä sama.) Paikan on oltava just eikä melkein kirkkaana mielessä ennen kuin alan tehdä treeniä. Kokeilin muuten tätä jo viime perjantaina. Sain Jetan pari kertaa hyvin hakeutumaan keskelle taakse (mikä oli minun kriteeri). Sitten yhtä äkkiä huomasin, että palkkasin myös silloin kun se oli vasemmalla takana. Eihän minun niin pitänyt tehdä! Tämmöstä ittensä kanssa taistelua tämä nyt sitten on. Niin kauan kuin työskentelee aktiivisesti oikeaan suuntaan OK, mutta jos jähmettyy tai lähtee luikkimaan pois, tee jotain! Jos menee ruutuun ja lähtee luikkimaan takaisin minua kohti, pysäytä, älä anna tulla! Ruudusta poistumiseen pitää olla lupa!
- vahvista ruudun paikkaa
- vahvista merkin paikkaa, opeta hakeutumaan itse oikeaan paikkaan merkin taakse
- käytä ruudussa apupalkkaajaa, että palkka lentää tarpeeksi kauas
- älä anna varastaa merkille tai ruutuun ominpäin

JOHDONMUKAISUUS. (esimerkki: Kun keskusteltiin, latioin Jetan "käy siihen". Se lähti harhailemaan, käskin sen uudestaan "käy siihen". Väärin! Palautettava takaisin juuri siihen paikkaan, josta se nousi ilman lupaa ja se paikka on just siinä eikä missään muualla.)  Jos käsken koiran tekemään jotain, se on tapahduttava just silloin eikä hetken päästä. Sen on myös tehtävä sitä mitä käsketään eikä jotain muuta (kun on merkkikäsky, se on merkki eikä vaikka nouto). Näkyi mm. merkillä, jossa sanoin seiso-käskyn metrin ennen merkkiä, jolloin Jetta seisahtui merkille. Jos käsky kuuluu metrin ennen merkkiä, seis on siinä eikä merkin luona. Minun ei pitäisi tarvita sanoa pysäytyskäskyä puolivälissä matkalla merkille sen vuoksi, että se pysähtyy merkkiin mennessä. 

Koira töihin. Minun ei pitäisi tehdä kaikkea Jetan puolesta, vaan laittaa koira yrittämään. Jos se tekee huonosti, opastetaan, mutta sen jälkeen EI PALKKAA! Vaan ehkä kehuminen ja uusi yritys ja kun se sitten onnistuu, vasta silloin kunnon palkka. Jos nousee maasta huonosti istumaan, ei autettava käsin parempaan asentoon, vaan pantava koira töihin, ja jälleen jos joutuu auttamaan, ei palkkaa, vasta uudesta onnistuneesta yrityksestä palkka. Kun koira saa aina palkan, vaikka se tekee vain sinne päin tai autetusti, se ei ymmärrä mistä palkka tulee, pää menee sekaisin. Ei joudu ajattelemaan ja ratkaisemaan ongelmia itse, vaikka pitäisi. Jos aktiivisesti ratkaisee ongelman ITSE, palkkaa, vaikka se olisi kestänytkin hetkenaikaa. On tottunut siihen, että lopulta aina teen ja autan, jos ei onnistu. Jää odottamaan lisäohjeita. Jos on ihan varmaa, että osaa homman, keskeytettävä väärintekeminen ja muistuta, mikä olikaan käsky.

Lahden treeni.

Olin eka että en varmana ota niitä ongelmajuttuja, kun nolottaa, kun koira "ei tee mitään". Mutta otin lopulta myös ne, kun aikaa jäi.

Hyppynouto. Heitin vinoon, joutui kauan etsimään, mutta ei luovuttanut. Tällaista omatoimisuutta kuulemma vaadittaisiin muissakin liikkeissä.

Seuraaminen. Kai suht ok settiä, ainakaan kukaan ei älähtänyt.

Kaket. Taisi vähän paikittaa, mutta teki kuites kaikki asennot oikein ja eka käskyllä. 

Tunnari, kisamainen. Otti hyvin oman, mutta tipautti sen lähdettyään jo palauttamaan ja palasi tuomaan vääriä. Ei tietoa, miksi teki niin. Annettiin työskennellä, koska kuitenkin jatkoi aktiivisesti. Väärät otettiin pois vähäeleisesti ja oikean tuomisesta lopulta kehuttiin. Otettiin useampi toisto, joten lopulta taisi ihan onnistuakin. 

Ruutu. Lähti merkille päin, mutta pyöri siinä ympäriinsä. Niin kauan kuin suunta oli oikea ja oli aktiivinen sai tehä, mutta kun lähti harhailemaan, piti keskyttää ja palauttaa merkille. Uusittuna merkille ok. Ruutuunlähetys. Taas harhaili, mutta sai tehdä niin kauan kuin suunta oli oikea. Kun lähti tulemaan minua kohti, piti pysäyttää ja keskeyttää ja laittaa uudestaan ruutuun. Kun ruudussa - seis ja palkka. Merkiltä kun lähti harhailemaan, piti estää ja ottaa uusi lähetys. Kun uusi lähetys onnistui, siitä vasta palkka. 

Ohjattu. Meni merkille. Kun annoin noutokäskyn, jäi pyörimään siihen. Nyt ei enää palautettu uudestaan merkille, kun käsky oli kerran nouto, vaan piti saada noutamaan siitä .Taidettiin ottaa muutama ja kai se lopulta onnistuikin. En muista enää tarkkaan.

AJOITUS! Minun täytyy olla ajoissa! Olen niin tottunut siihen harhailuun, että kun näen sen alkavan, itekin vain jähmetyn ja vahtaan sitä, etta ai jaa, taas se lähti harhailemaan. Ne saivat kirjaimellisesti potkia minua perseelle, että tajusin tehä koiralle jotain, silloin kun se lähti harhailemaan (pysäyttää kun lähti tulemaan kohti tai ihan johonkin muualle kuin minne oli tarkoitus). Lisäksi on pidettävä hyvin selvänä mielessä, mitä vaadin missäkin tehtävässä. Sanoa vaikka ääneen itselleni ennen käskyä, mitä koira tekee, kun sanon tämän käskyn ja tehdä myös varasuunnitelma, mitä teen, jos koira ei teekää niin kuin käsken.

Huh, kaikki kuulostaa niin helpolta ja päivänselvältä, kun muut sen minulle sanoivat. Mulla ei todellakaan ollut pienintäkään hajua, mistä nämä ongelmat johtuivat. Niiden kaikkien pitäisi korjautua määrätietoisuudella ja selväsanaisena olemisella ja sen tekemisen (ehdottomalla) vaatimisella, mikä käskynä on ollut. Niin, helpolta kuulostaa, mutta ei sitä ole. Ainakaan kun kaiken tekee itekseen ja ilman valvovaa silmää. 

Kiitos kaikille asianosaisille tämän treeni- ja lomamatkan annista! :)

P.s. Lienee sanomattakin selvää, että peruin sen 1.12. oman hallitokokisan. Tähtäin helmikuussa Kemijärvelle. Sain myös vihdoin ja viimein uusittua toko-toimistijakorttini. Tässähän on ollut ihan tarmonpuuska.