Iltamyöhäsellä hallilla Maijan kanssa.

Meillä oli tänään noutopäivä.

Hyppynouto. Teemana vinot palautukset. Jätin esteen taakse Jettaa kapula suussa ja kutsuin hypyn yli vinoista kulmista. Ei ongelmaa hyppäämisessä vaikeistakaan kulmista. Ongelma ainoastaan hyppykäskyn odottamisessa. Yritin heittääkin hurjan vinoon, mutta ei tullut vinoa heittoa. Kas tässäpä uusi heittotaktiikka kisoihinkin, yritä heittää mahdollisimman vinoon, niin menee väkisin suoraan. Lopuksi tein vähän haastavammaan. Revitin lelulla, niin ettei Jetta nähnyt kapulan heittoa. Heitin kapulan samalle tasolle esteen kanssa, mutta muutaman metrin sivuun. Päästin noutamaan, sanoin kylläkin noutokäskyn ja paluulle myös hyppykäskyn, onnistui hienosti.

Ohjattu. Vaikea vasen. Maija vei. Koska vaikea puoli, päätin näyttää ennen noutoa. Ensin pelkkä merkki, pysäytin. Ok. Sitten kävin näyttämässä vasemman, merkille (aika huono, ja vahtasi Maijaa joka oli oikealla), lähti kuitenkin hyvin noutamaan vasenta, vaikka oli selkä minuun päin. Nostosta palkka. Vielä yksi merkki. Ok.

Väliin viilentelykaket, jossa seisominen TAAS jumittaa, mutta ei nyt puututa siihen, koska tänään oli noutopäivä.

Tunnari. Ta-da-da-da-da-daa! Onnistui! Muuten virallisesti, mutta ennen noutokäskyä menin lähemmäs kapuloita ja pysäytin siinä yhdellä namilla. Oikein kiva haistelu ja oman nosto. Pakitin luovutuspaikkaan. Iso namipalkka.

Jälkikirjoitus: Jetta sai temppuilla lopuksi Maijan kanssa (jalkapujottelua, heippaa, rullalautailua) ja Jetan silmät ihan paloivat ja olemus tärisi innosta, mitä ihanaa saan tehdä kanssasi? Tunsin syvän tökkäyksen omassatunnossani, miksi meidän toko ei näytä enää siltä?? Missä on Jetan intohimo tokossa? Koiran, joka kuitenkin tekee kaiken muun elämässään varsin intohimoisesti?

Tänään muutamaan otteeseen häiriökontaktia. Paras häiriönkesto oli ehkä se, kun Salmilompolossa Pyry vahtasi millin päässä Jetan naamasta ja Jetan kontakti pysyy ja pysyy.....


Voittajamies Salmilompolossa ;)