Nyt on itkut itketty ja murheet märehditty ja jatketaan tokoilua. Vaikka on tämä tokoloma ollut kyllä vaihteeksi tosiluksusta. Taisi tulla tarpeen meille molemmille. Yrittelin vähän myös palauttavaa reeniä kisan jälkeen, mutta kun ei niin ei. 

Nyt töihin.

Täytyy vielä käyttää aikaa ja energiaa kisarutiinien rakentamiseen. Jospa joskus pääsisi vielä samanlaiseen mielentilaan kun siellä Rovaniemen evl-kisassa. Keskittynyttä (Jetaksi) tarkkaa työtä koko kokeen läpi. Miten voimme saavuttaa sen mielentilan uudestaan? Treenataanko tosissaan viimeiseen asti ennen kisoja vai löysäilläänkö vähän kisojen alla. En vielä osaa sanoa, mutta mietin ja testaan sitä. 

Luultavasti se, että Jetalla oli joku (toivottavasti) tilapäinen häiriö merkin, ruudun ja ohjatun kanssa, aiheutti sen, että koko kisa meni ihan pipariksi. Nyt vain palataan aluksi vähän taaksepäin ja helpotetaan. Näytetään merkkiä, näytetään ruutua. Paljon näyttöjä ja apuja, että saadaan onnistumisia. Mutta kun alkaa toimia, hilataan taas pikkuhiljaa kisamaisempaan suuntaan, ettei jämähdä apuihin liikaa. 

Voidaan kokeilla myös sitä, että jos helpotuksista huolimatta jämähtää, olen ihan hiljaa (niin kauan kuin tarve vaatii) ja olen ottamatta koiraan kontaktia. Laittaa se miettimään. Jos ei lähdekään hommiin, niin joutuu ainakin käyttämään aivojaan. Ja jos lähtee töihin, niin tietenkin superbileet ;))

Täytyy myös huomioida se vaihtoehto, että jos on tehty kunnolla jo helpotettua treeniä (esim. pari viikkoa), on saatu lukot auki ja Jetan pitäisi periaatteessa tietää, mistä on kysymys, niin sitten voidaan jämähdyskohtauksessa antaa uusi käsky ja vaikka pannasta rauhallisesti ja ystävällisesti ohjata merkille ja siinä sitten kehut. Tuota vaan täytyy toistaa sen verran kuin tarve vaatii ja jälleen kun alkaa toimia ja tarjota, superkehut ja aidosti iloinen ohjaaja :) Mutta ohjaaminen vasta tietty sen jälkeen, kun epävarmuus on saatu työstettyä pois. Mutta etten kuitenkaan ite tule vahingossa opettaneeksi sille, että työnteon keskeyttäminenkin on ihan ok vaihtoehto :( 

Ohjatussa täytyy hetkeksi ainakin palata pelkkään suuntaharjoitteluun. Ensin tapahtui hyvin edistystä, ja ohjattu oli hyvällä mallilla, mutta yhtä äkkiä huomasin, että oltiin siinä pisteessä, että melkein joka treenissä jouduin pysäyttämään Jettaa ja ohjaamaan uudelleen. Tuokin on voinut tuoda epävarmuutta merkkihommaan (saako nyt mennä vai ei...). Otinkin päivänä muutamana vähän suuntia namikuppien kanssa ja Jetta oli tosi innoissaan. 

Jetta menee viikon päästä myös hierojalle, katotaan onko pahoja jumeja. 

Lisäksi aion pohtia vielä treenimääriä ja kestoja. Onko tosiaan edistymisen kannalta paras vaihtoehto, että tekee maratonitreenejä joka ikinen päivä (varsinkin myös niinä päivinä, kun ei tippaakaan huvittais)?

Suora lainaus Canis 5/2011 lehdessä olleesta tanskalaistutkimuksesta (Demant ym. 2011): "Koirat, joita koulutettiin 1-2 kertaa viikossa, oppivat merkitsevästi paremmin kuin päivittäin koulutetut koirat. Lisäksi, koirat joita koulutettiin vain lyhyt aika kerrallaan, oppivat paremmin kuin koirat, joita koulutettiin yhtäjaksoisesti kolminkertainen aika edellisiin verrattuna. Huonoiten oppivat koirat, joita koulutettiin päivittäin pitkä aika kerrallaan. Päivittäinen lyhytkestoinen koulutus tuotti samanlaista tulosta kuin viikoittainen kolminkertaisen ajan kestävä koulutus."

Ai niin ja kisatavoitteet! Toiveissa olisi osallistua helmikuun Kemijärven villasukka-tokoon sekä maaliskuun lappalaistokoon kotihallissa. Bonustoiveena syyskuussa mahdollisesti kennelkerhon bussimatka Norjaan näyttelyyn, jossa olisi myös toko.....