No niin. Mitä tehdään, kun joku juttu tökkii tokossa? Palataan taaksepäin tietenkin. Jetalle tänään motivaatio- ja pentutreeni. Paikkana hautausmaan parkkis (hyvä paikka, eikö? ;) Alkuleikki ensin ja sitten otin pelkkää yhtä askelta seuruussa, namipalkalla. Alku oli samanlaista vilkuilua kuin pari aiempaa treeniä, mutta kun lämpeni vähän hommaan, alkoi päästä taas mukaan. Sitten jo muutamia askeleita ja käännöksiä vasempaan. Välillä pieni lelupalkka ja sitten homma jatkui taas namin kanssa. Osaahan se Jettakin vielä seurata, kun olosuhteet ovat suotuisat. Tein myös sitä, että yritän päästä pakoon ja kääntyillä ja Jetta yrittää pysyä mukana. Vihdoin sillä tuntui olevan kivaa ja se oli tosi tarkkaavaisena ja säpäkkänä. Valitsimme tuon paikan, jotta siellä olisi häiriötä, mutta siellä olikin hiljaista kuin... Joten ei pahmepaa häiriötä tarjolla. Lelun kanssa seisahtumisia ja maahanmenoja. Ensin jäi kahdella kerralla maahanmenossa kyynärät ylös, mutta kun ei niistä palkkaa, menipähän maahan asti.

Yksi ruutuunlähetys, jossa ei moitteen sanaa. Nouto kilon kapulalla (kun en sattunut muuta autosta löytämään). Ensin perille asti, mutta tipautti ennen luovutusta. Taisi kuitenkin itse nostaa sen, jos oikein muistan. Toisella kerralla pelkkä vauhtinouto, eikä malttanut millään irroittaa kapulasta edes pallopalkan lentäessä.

Häiriötreeniä siten, että otin pelkkää perusasentoa ja yhtä askelta, kun Molla leikki patukalla aivan toisessa päässä parkkista. Vaikka matkaa oli usean kymmentä metriä, silti se häiritsi kovasti Jettaa, eli varsinkin aluksi pää pyöri kuin pöllöllä ja meinasi alkaa vinkua. Menin vähän auton taakse piiloon, jolloin keskittyi tosi hyvin. Eli häiriötreeniä Jetalle vielä lukematon määrä.

Operaatio paikallaolo vikumatta. Koska kieltäminen ja fyysiset otteet eivät tunnu auttavan vinkumiseen, toinen tie: odotetaan että vinkuminen lakkaa ja kehutaan sitten. Paikallaoloajat ylipitkiä. Toivotaan että johtaa tulokseen. Tänään Jetta makuussa treenin päätteeksi n. 12 minuuttia, jona aikana pääsin kolme kertaa kehumaan sitä hiljaaolosta. Kerran nousi ylös, kun Mollalle heiteltiin juttuja, ja silloin kävin kyllä ihan niskasta palauttamassa Jetan makaamaan. Toivottavasti vinkuminen alkaa pikkuhiljaa vähetä.