Isänpäiväksi oli koiramaista ohjelmaa, kun olin kaverina hallilla pitämässä luentoa naksutinkoulutuksesta. Aika tiukka teoriapläjäys, toivottavasti kuulijat saivat jotain ajateltavaa.

Isänpäivä sujui perinteisissä merkeissä. Lenkkeilyä ;) kakkua ja lahjat tietenkin. Juhlapäivän lounaaksi noutopitsat kotiin. Jälkiruuaksi leipomosta tilattua täytekakkua. Minäkö kotitalousihminen?


Lahjan aukaisu on jännittävää puuhaa ikään katsomatta ;)

 
Sai vertailla oliko jalan ja käen koko muuttunut vuoden takaisista vastaavista näytteistä ;)


Poika vei iskän heti aamusta lenkille. Ihan vähän oli luntakin satanut, maan valkeaksi.


Kahdet jäljet jäi vierekkäin uuteen lumeen, isot ja pienet ;)


Saattoipa jäädä muuan tassunjälkikin.


- Kuva, kuva! touhotti hän.


Jetta tuumasi, että kestän tämän kuin mies.


Tietenkin asianmukainen isänpäivän kattaus.

Luennon jälkeen otin pienen treenin Jetan kanssa. Ohjatun suuntia. Päädyin Maijan vinkistä laittamaan kohteen nyt myös keskelle (vaikka keskikohde lisättiin Mujusen kirjassa vasta lopussa), koska keskele meno oli ollut yksi Jetan ongelmista. Kohteena namikipot, 5 metriä sivulla, kolmisen takana, ja hetihän se meni sinne keskikohteelle. Kun totesi sen tyhjäksi, suunnat alkoivat löytyä hyvin ja vauhdilla, jopa varasti pääavusta. Muutamaan kertaan kunpaakin puolta.

Tunnari meni ihan höpinäksi. Eka yrityksessä meinasi lähteä ihan johonkin muualle. Maija oli antamassa jarrunamia, mutta Jetta oli kierroksilla ja aivoton, toi vääriä ja häselsi. Pienen tauon jälkeen uusi yritys, joka ei juuri ollut parempi, toi ainakin yhden väärän, mutta en nyt jaksa hirveästi siitä stressata.

Lopuksi tein höpöjuttua, tasapainolaudalle nousua ja kosketuskeppiä, jota Jetta ei ole koskaan vielä tehnyt, mutta kaivelin luentoa varten vanhoista varastoista keppejä esille :) Olipa se innoissaan ja vauhdisssaan. Pientä temppuilua myös.