Keskiviikkona 16.7. Jetta juoksi auton alle. Olin varma, että henki lähti, kun koira pyöri tiellä ja lensi ojaan. Mutta ei sittenkään. Jetta oli hengissä ja lähti samantien päivystykseen, joka oli Kolarissa. Koira kuvattiin ympäriinsä. Vasen takajalka oli mäsänä, sen tiesi sanoa kuvaamattakin. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, koirasta ei tuntunut löytyvän muita vammoja (ei silti, etteikö jalkamurtuma olisi paha ollut). Verta ei näkynyt missään ja koira hengitti vaimeasti, mutta tasaisesti. Kolarissa todettiin, että vasemman takajalan sääriluu on poikki ja vaatii leikkaushoitoa. Ei muuta kuin soittelemaan kaikki Oulun eläinklinikat läpi, mistä löytyisi leikkaava ortopedi. Kaikki olivat lomilla tai ylibuukattuja. Animagi Oulu lupasi onnekseni ottaa Jetan seuraavana päivänä ylimääräisenä potilaana, vapaita aikoja sielläkään ei ollut enää tarjolla.

Jalkaan laitettiin tilapäinen lasta, vahvat kipulääkkeet päälle ja kotiin odottamaan ja kelloa tuijottamaan, milloin saisi lähteä Ouluun. Jetta oli kipeä, mutta urhea. Loputtoman pitkien tuntien jälkeen kello tuli 04 ja saatiin lähteä ajamaan Ouluun.

Torstaina 24.7. oltiin ennen kahdeksaa klinikalla (Animagi, ent. Akuutti), jonne Jetan kanssa jäin odottelemaan, kun ei ollut tietoa, mihin aikaan Jetta pääsisi operaatioon. Sitten tuli tieto, että Jettaa aletaan valmistella leikkaukseen puoliltapäivin ja jätin Jetan klinikalle ja lähdin Pyryn ja Samin kanssa viettämään tämän kesän ainoaa kesälomamatkaamme Nallikariin (viikonloppuna piti startata Kemin tokojen kautta viikoksi kiertelemään Suomea ja reenaamaan Tending-leirille, mutta toisin kävi).

Ouluissa otetuissa kuvissa selvisi, että sääriluu oli poikki poikittain, mutta myös halki pitkittäin. Lisäksi sääriluusta oli lähtenyt irtopala ja pohjeluu on poikki. En ymmärtänyt vammojen olevan noin pahoja, sille ne eivät kaikki näkyneet Kolarissa otetuissa kuvissa. Eläinlääkäri Anna Mikkola leikkasi jalan, sääriluuhun asennettiin titaanilevy ja ruuvit. Joku jänne kursittiin kasaan. Pohjeluuta ei voinut korjata, eikä sitä irtopalaa. Niiden odotetaan luutuvan itsekseen. Leikkauksen jälkeen jalka oli laitettu lastaan ja siteeseen.

Tiedossa on kuusi viikkoa täydellistä häkkilepoa, jonka aikana koira saa ainoastaan käydä pihalla tarpeillaan. Tarpeidenteosta tulikin seuraava mureehkryyni, kun Jetta ei suostunut millään pissaamaan eikä varsinkaan kakkaamaan. Keitin sitten Jetalle lihalientä, että sain sitä juomaan enemmän, niin lopulta pissa saatiin tulemaan kerran päivässä (muussa tapauksessa edessä olisi ollut eläinlääkärireissu). Nostan Jetan häkistä ulos ja lasken maahan siksi aikaa, että tekisi pissan. Aluksi piti kannatella mahan alta, ettei laskiksi painoa leikatulle jalalle ja sekös Jettaa ällötti siinä määrin, että päätti mieluummin olla pissaamatta. No kannattelu oli tarpeen siinäkin mielessä, ettei Jetta olisi muuten pysynyt pystyssä. Luulin ensin, että oikea takajalka olisi halvaantunut, kun ei se yhtään ottanut painoa alleen, mutta päivien myötä huomasin, että kyllä se jalka toimii, kunhan tasapaino löytyy.

Ensimmäiset yöt olivat melko painajaismaisia. Jetalle oli laitettu kipulaastari sekä lisäksi tabletteina kipulääkettä. Niin kauan kuin tabletit vaikuttivat, Jetta oli rauhallinen, mutta vaikutuksen loputtua alkoi vinkuna ja läähätys. Sunnuntaiyö oli ensimmäinen, jonka Jetta oli rauhallisesti, koko yön.

Viikonloppuna siteelle meni pissaa, kun Sami ei hoksinu laittaa pussia siteen suojaksi, ja maanantaina oli edessä siteenvaihto. Käytiin Univet Rovaniemellä, koska oma kunnaneläinlääkäri oli lomilla. Siellä lääkäri Markus Kiili oli ihanan toiveikas ja tuumasi, että varmasti tästä hyvä jalka vielä tulee, kun kuvat näki. Ja että "eihän tämä ole pahakaan". Olipa se totta tai ei, niin joka tapauksessa se sai oman mieleni paljon rauhallisemmaksi ja toiveikkaammaksi. Sillä olipa lopputulos mikä tahansa, ei se siitä murehtimalla paremmaksi muutu. Lisäksi sain luvan olla kannattalematta Jettaa enää mahan alta, jolloin pissaaminen varmaan alkaa onnistua paremmin.

Kakannut Jetta ei ollut vielä maanantainakaan, eli 5 päivän jälkeen. Sain eläinlääkäriltä ohjeen laittaa ihmisten ummetuslääkkeen (Toilax) peräruiskeena, jolloin suoli pitäisi tyhjentyä 5 minuutissa. No ei se ihan 5 minuutissa toiminut, mutta kuitenkin 4 tunnin jälkeen. Pieni helpotus sekin, kun tuntui vähän, voiko se koira viikkoa olla kakkaamattakaan ilman ongelmia, kun ruoka on kuitenkin maistunut koko ajan tosi hyvin. Lisäksi olen lisännyt ruokaan öljyä sekä teelusikallisen Duphalacia, eikä ainakaan vielä ole maha mennyt löysälle. Tai siis ylipäänsä edes toiminut koko maha, jos ei tuota lääketyhjennystä lasketa.

Nyt Jetan on onnistunut pissata joinakin päivinä kahdestikin (jee) ja lisäksi kivut ovat helpottaneet. Se seurailee ympäristöään jo kiinnostuneesti ja esittää jo vanhoja vinkeitä hösyämisenkin suhteen. Tässä vaiheessa toivon, että tarpeiden teko alkaa onnistua ja että jalka pysyy häkkihoidon ajan ehjänä, ettei se hösyämällä onnistu hajottamaan sitä uudestaan. Yllättävän paljon tuossa näyttelyhäkin kokoisessa tilassakin näköjään sopii hösyämään, vaikka toinen jalka on pönkätty suoraksi lastalla. Ja tietysti samaan aikaan sattui ainakin viikon mittainen +30 asteen hellejakso, mikä nyt ei varsinaisesti varmaan helpotakaan olotilaa.

Lasta vaihdetaan kerran viikossa eläinlääkärissä. Oulussa sanottiin, että rauhottaa pitää, mutta Rovaniemen keikka osoitti, että onnistuu hyvin ilman rauhotusta.

Päivystyskäynti maksoi 200 euroa, leikkaus vähän yli 1 700 euroa, lastanvaihto 117 euroa, eivätkä ne kulut varmaan tähän jää. Kuuden viikon päästä otetaan kontrollikuvat ja jännätään miltä näyttää. Jos näyttää hyvältä, alkaa kuntoutus pikku hiljaa 3 x 5 min hihnalenkeillä per päivä.

En tiedä, tuleeko tästä bolgista enää koskaan Jetan treeniblogia ja minkälaiseksi jalka kuntoutuu, jos kuntoutuu. Mutta tällä hetkellä Jetta ainakin on hengissä ja voi olosuhteisiin nähden varmaankin melko normaalisti. Toivotaan parasta, että valitsin oikean tien :) Kun pelkäsin mielessäni, että mitä jos Jetta nyt kärsii tässä monta viikkoa tai kuukautta ja sitten vain todetaankin, ettei siitä tullutkaan enää jalkaa tai koiraa tai eläjää. Mutta peukut pystyyn ja toivotaan parasta :)

ratavaara_0000-normal.jpg
Jalka ennen leikkausta.

ratavaara_0004-normal.jpg
Jalka leikkauksen jälkeen.

ratavaara_0003-normal.jpg

10537794_10203318772827483_6768259617654
Jetta "aamulenkillä", eli kattelemassa ulos avoimesta ulko-ovesta.

10507064_10203321924906283_1767857465824
Jetta "iltalenkillä", eli köllöttelemässä pihanurmella. Ei kai häkkilevon aikana ole kiellettyä käydä makoilemassa pihalla hellepäivän käännyttyä miellyttävään illan viileyteen.

10463811_10203319256559576_5042962246154
Maija-ihanainen muisti toipilasta kotijoukkoineen paranemistoivotuksilla ja häkkipuuhastelutarpeilla :)