Tending-leirillä siis reenailimme perjantaista sunnuntaihin. Jetta reenasi jälkeä, koska toko-ryhmään en ehtinyt ilmoittautua. Onneksi pääsimme kuitenin osallistumaan pentu-tokoon, mikä sinänsä oli tosi kivaa ja hyödyllistä :) Yritän nyt tähän muistella reenien kulkua ja saamiamme ohjeita.

Jetta teki 3 jälkeä leirin aikana, kaikki pellolle (kuiva ja halkeillut sänkipelto). Jäljet olivat aikaisempiin verrattuna tosi pitkiä, ehkä sellaisia 40-metrisiä. Kaksi jäljistä oli aivan suoria, yksi hieman aaltoileva. Kahdessa jäljessä oli kaksi namia joka aseleella, yhdessä oli välillä pätkä niin, että oli yksi nami joka askeleella. (Huomattiin, että Jetta ei ollut vielä kypsä pitkään 1 namin pätkään, eli kannattaa vaihdella 1 namin ja 2 namin osuuksia.)

Jetan rauhoittamiseksi suositeltiin aloitusnamien laittamista maahan jäljen alkuun (ei niinkään syöttämään nameja kädestä). Hyvä malli on laittaa vaikka "arpakuutio 5", eli pieni jalanjälkien kokoinen ruutu jäljen alkuun, jossa yksi nami kussakin kulmassa ja yksi keskellä. Ensimmäisellä kerralla toimi hyvin, toisella ei oikein malttanut nuuskia aloituskohtaa.

Yleisiä huomioita:
- jäljen pituutta voi jo lisätä, vaihtelevanmittaisia jälkiä, välillä lyhyempiä, välillä pitempiä
- jos oikein kuiva maa, kunnon tamppaus jalalla, jotta maa rikkoontuu
- ne rauhoitusnamit maasta, ei kädestä
- voi tehdä kaarevaa jälkeä = haastetta lisää
- kulmien opetuksessa monta vaihtoehtoa: jos kulmat ilman namia, opettaa koiraa oivaltamaan kulmat itse. Voi kokeilla eri vaihtoehtoja kulmien opetuksessa: nami joka askeleella kulmassa, yksi jarrunami ennen kulmaa, kulma tyhjä nameista, namit ennen ja jälkeen kulmaa (varottava oikomista).
- kun aletaan jättää nameja pois, namittomia joka 3. askel, 5 askel jne, näin tulee namittomiksi vuorotellen kumpikin jalanjälki
- jos Jetta "luovuttaa" (istuu, kun rynniminen estetään), voi huoletta odottaa pitempään, että se ratkaisee itse, miten pääsee jatkamaan
- jos hukkaa jäljen, anna koiran etsiä rauhassa (älä sotke itse jälkeä)
- jos merkkaat jälkeä, älä seisahdu merkkaamisen ajaksi, jää voimakkaampi haju
- aloita janatyöskentely ajoissa, ettei koira fakkiinnu liikaa suoraan jäljelle lähtemiseen (laita koira sivusta jäljelle, aluksi ihan läheltä)
- jos ottaa janalla väärän suunnan, voi antaa koiran itse tarkistaa alku ja palata itsenäisesti oikeaan suuntaan
- keppien opetuksesta: ripottele maahan keppejä peräkkäin (3-5 m välein), anna koiran löytää ja kehu löydöstä. Keppien lisäämistä jäljelle ei kannata lykätä liian pitkään.
- käytä jäljellä myös välipurkkeja, joissa namia, ettei koira opi, että jäljestys loppuu aina namipurkkiin (valmistaa myös tuleviin keppiharjoituksiin)

Esineruudusta:
- voidaan opettaa tuuli-ilmaisuna: puhtaaseen metsään heitetään lelu (myöhemmin esine), kävellään koiran kanssa tuulen alapuolella edestakaisin ja jos saa hajun ja ragoi, niin kehutaan kovasti
- vähitellen kasvatetaan etäisyyttä esineeseen, mutta aina liikutaan poikittaissuuntaan esineeseen nähden
- "oikeassa" ruudussa kannattaa merkitä esineiden paikka, jos esine on aina eri paikassa, koira voi alkaa merkata tyhjiä paikkoja, joissa esine ollut -> ongelmia ruudussa
- kun Jetta kokeili tällä systeemillä esineiden etsimistä, meni tosi hienosti! Tosin kyseessä oli sen oma lelu, joten oli helpompi, mutta pitäisi harkita, aloittaisko esineiden opettamisen sittenkin tällä mentelmällä.

Jetta sitten teki kaikki kolme jälkeä reeneissä aika hienosti. Ei ollut tietoakaan niistä ongelmista, joita meillä kotona on. Ei rynnimistä, ei luovuttamista, ei pää pystyssä hönkimistä. Näihin ongelmiin emme siis pahemmin päässeet puuttumaan, koska ne eivät tulleet esille näissä treeneissä. Kouluttaja-Miialta sai kyllä paljon hyviä ideoita, mistä hänelle suuret kiitokset!