Teollisuusalueella reenikaverin kanssa. Luoksetuloa oli teemana. Oikeastaan siitä loppuasentoa. Taaspa tuli huomattua, että olen turvautunut apuihin liian kauan. Nyt oli apunaksuttaja naksuttamassa suorat asennot. Olin ajatellut hieman lisätä matkaa eteenistumiseen. Jos en katso Jettaa ja ota taka-askelta, niin sen on vaikea tajuta koko hommaa. Välillä kuitenkin tajusi hyvin ja tuli pelkällä käskyllä ja niin, että minulla oli kädet sivuilla (eikä namin kanssa edessä). Välillä kuitenkin myös vinoja asentoja tai hidasta reagointia käskyyn. Koska homma oli vielä noin epävarma, eipä sitten kannattanut ottaa etäisyyttä lisää. Kaummaiset ehkä metrin päästä.

Tunnari kaiveltiin tauolta ensi kertaa sitten talven. Yksi kapula piilotettuna. Syöttelin namia ja hoin "tunnaria" ennen liikettä, että Jetta saavuttaisi oikean mielialan. Kun pääsi hakemaan kapulaa, meni sinne vauhdilla, löysi hyvin, mutta tipautti heti kun lähti palauttamaan. En puuttunut siihen, vaan otin erikseen pitoharjoitusta, tökin kapulaa ja pidin toisesta päästä kiinni. Pari kertaa Jetta irroitti kapulasta, mutta lopulta ote pysyi tiukasti. Pitäisi taas harjoitella pitoa tunnarikapulalla.

Oli herkkunamia (lihapullaa), ja perusasentoontulot ja askeleet menivät nyt hienosti, silloin kun oli nami kädessä, kun Jetta himoitsi nameja niin kovasti. Mutta heti kun nami ei ollutkaan kädessä, ei mennyt yhtä hienosti. Onpas vaikea päästä eroon tuosta namikädestä... Muutamia onnistuneita toistoja kuitenkin saatiin ilman että nami oli kädessä. Seuruussa päästiin taaskin vain kahteen askeleeseen (enempää ei edes yritetty), mutta kolmas askel olisi jo ollutkin ulospäin vino. Mietin vaikuttaako tuohon vinouteen se, että Jetta tarjoa sitä omanlaistaan "seuruuta" aina arjen hallintatilanteissa (koirien, lasten, mopojen yms. ohituksissa) ja silloin saa niistä nameja. Vaikka nuo tapahtuvat ilman mitään käskyä, Jetta tarjoaa sitä seuruuntapaista (joskin vinoa ja väärässä paikassa). Jospa se yhdistää sen jotenkin myös tuohon seuruuharjoitteluun. Kukapa tietää.