Tokoilun jälkeen jatkeettiin Jetan kanssa täyttä vauhtia kohti Muoniota. Aikamoista ajelua välillä, ensin 120 km Tornioon ja siitä takaisin ja perään vielä 140 km Muonioon. Muoniossa oli järjestetty haku- ja jälkileiri. Lauantaina emme enää ehtineet treeneihin mukaan. Lauantaina oli ollut teoriaa sekä metsässä hakua ja jälkeä. Illalla oli ollut vielä rakennusetsintää. Saavuimme Muonioon vasta illan pimettyä, joten lähdimme Maijan, Silla-sheltin, Maaru-lapinkoiran ja Jetan kanssa kuutamokävelylle metsään. Kyllä olikin tosi hienot maisemat kirkkaassa kuutamossa ja lumisessa metsässä! :) Pakkastakin oli reilut 20.

Sunnuntaiaamuna aloiteltiin kahvien merkeissä ja sitten käytiin vielä teoriaa. Luulin että menemme heti maastoon eikä minulla ollut muistiinpanovälineitä mukana, joten helppo arvata, muistanko enää, mistä siellä puhuttiin! Kouluttajan oli Arto (hitsit, sukunimi unohtui), joka kouluttaa tällä hetkellä armeijan koiria Kajaanissa, on myös koiraterapeutti ja opiskellut Kannuksen kennellinjan. Oikein pätevä kouluttaja! Kyselin ainakin janan opettamisesta ja mitä tehdä, jos koira ottaa takajäljen. Janalle Arto kehotti tuomaan pikkuhiljaa 45 asteen kulmassa, jolloin on todennäköistä, että koira lähtee jäljellä oikeaan suuntaan (vert. jos 90 asteen kulma, koira joutuu valitsemaan joko oikean tai vasemman). Jäljen nostoharjoituksena voi tehdä sellaisen kiemuran uran, jossa on 4-5 kaarrosta, edetä suoraan jäljen suuntaisesti ja laittaa ennen kaarrosta namia. Kun jälki on löytynyt, kehutaan, lopetetaan ja siirtytään seuraavan jäljennostoharjoitukseen (eli seuraavaan kaarrokseen). Kaarten väli voi alussa olla vain 4-5 metriä, jolloin saa tehtyä monta nostoharjoitusta lyhyellä välillä. Jos koira joskus jäljelle mentäessä ottaa takajäljen, kouluttaja kehotti heti kääntämään koiran, eikä antaa sen jäljestää taaksepäin.

Jäljestyksen mielentila
Kysyin koiran mielentilasta jäljelle tultaessa. Jetallahan on vähän taipumusta, että kun se saa vainua jäljestä, se lähtee hulluna rynnimään jälkeä kohti. Tämä ei kuitenkaan (tietenkään) ole se toivottava tapa, vaan rauhoitetaan koira ennen jäljen aloitusta ja aina samat alkurutiinit (meillä onkin sivullaolo, silittely, rauhoittuminen ja "missä jälki" virittely). Näistä ei sitten tingitä, vaan jäljelle pääsee aina vain samojen rutiinien kautta. Koiraa voi rauhallisesti kehua jäljestyksen aikana, myös ohjaaja on aktiivinen osapuoli jäljestystapahtumassa. Koiran voi välillä jopa pysäyttää, silittää rauhallisin pitkin vedoin ja kehua rauhallisesti (esim. välipurkilla tai hyvin menneestä kulmasta). Lopussa myös kehuja ja rauhallisia silityksiä.

Lumi jäljestysalustana, "pakkonouto"
Kysyin myös, onko lumesta haittaa, jos suunnitteilla on PK-jälki, eli koiran ei tarvitse välttämättä osata jäljestää lumella. Kouluttaja sanoi, että erilaisista alustoista ei ole mitään haittaa, ja lumi on yksi alusta muiden joukossa. Samalla sain vähän aiheen ohi kysyttyä neuvoja myös tuon "pakkonoudon" opettamiseen, se kun minulle ihan uusi asia, niin kaipaisin siihen opastusta. Kuulin, että aloittamani harjoituksen olivat oikeansuuntaiset. Täytyy vaan varoa, ettei koira pääse avaamaan itse kitaansa missään vaiheessa. Vähitellen siirtyä siihen paikkaan, jossa kapulan pito lopulta tapahtuu. Kun sanoin, että olen tehnyt kolme toistoa kerrallaan, kouluttaja tuumasi, että kolme toistoa voi kestää yhteensä puolikin tuntia. Minusta tuntuu hurjan pitkältä ajalta, täytynee vielä konsultoida :)

Rauhoittumisharjoitukset
Kysyin myös rauhoittumisen opettelusta (lähinnä tokoa ajatellen). Kouluttaja suositteli sellaista, että koira laitetaan kyljelleen, ja siinä sitten ollaan niin kauan kunnes ohjaaja vapauttaa koiran. Koira ei tietenkän saa lähteä siitä omia aikojaan. Omaa kättään voi pitää koiran lavan päällä (mieluiten aina sama lapa), jolloin pikkuhiljaa kädestä lavan päällä tulee merkki siitä, että täytyy rauhoittua. Tätä minun pitäisi kyllä nyt Jetan kanssa harjoitella ihan joka päivä! Sillä olen huomannut, että sen on vaikea rauhoittua treenikentän reunalla. Hmm... Kyllä siinä teoriassa puhuttiin paljon muutakin, mutta ne muistiinpanovälineet puuttui!

Jäljet maastossa
Ruokailun jälkeen siirryttiin maastoon. Suurin osa koirista oli hakukoiria, joten hakumetsässä meni ehdottomasti suurin aika maastoharjoituksista. Meitä jäljen tekijöitä oli kolme. Kun kyseessä oli Jetalle uusi alusta, kouluttaja kehotti tekemään aivan helpon jäljen. Niinpä soramontun pohjalle lumeen tehtiin n. 20 metriä pitkä suora jälki, jossa pieni aloitusneliö nameineen, nami (juusto) joka askeleella, yksi välipurkki sekä loppupurkki. Jälki kannatti tallata niin, että yritti astua kantapäällä vähän syvempään, jollon namille tuli vähän "koloa", ettei se ollut näkyvissä. Askeleet tarkasti, niin etteivät ne ole yhtään rinnakkain. Heti tuoreelle jäljelle Jetta hommiin. Virtaa oli paaaaljon (kuten voi arvata sellaisen autossa nököttämisen jälkeen). Jälki oli tehty siten, että olin ensin kävellyt suoraan, sitten hypännyt vähän (=tyhjä kohta lumessa) sitten aloitusneliö. Eli Jetta lähestyi jälkeä suoraan. Sitten tultiin tyhjään kohtaan, lähelle jäljen aloituskohtaa ja aloitusrutiinit. Kun Jetta alkoi itse nuuskia kohti jäljen aloituskohtaa, sitten sai päästää jäljelle. Nami piti syödä jokaisesta jalanjäljestä ja jos lähti rynnimään täytyi pidättää. Kun pidätin, Jetta pysähtui istumaan. Piti vain odottaa niin kauan, että koira kohdisti itse mielenkiintonsa jälkeen ja sitten sai päästä eteenpäin. Alku jälki mentiin näin, Jetta yritti rynniä, joten tuli monta tuollaista istumispysähdystä. Silloin ohjaaja vain täysin passiivinen ja matka jatkuu, kun koiran kuono menee maahan. Kun näin oli mennyt jonkin matkaa, Jetta alkoi saada rytmistä kiinni. Meni aika hyvin askel askeleelta. Kun tuli välipurkki, Jetta nuuskaisi sitä, mistä kehut ja namit palkaksi. Kouluttaja sanoi, että kannattaa tehdä purkista iso numero (Vitsi miten hienoa, kun löysit tällaisen! Ja näyttää koiralle selvästi, että tämä sen löytämä aarre laitetaan nyt taskuun ja otetaan mukaan.) Sitten kun koiran mielenkiinto taas kohdistuu jälkeen, päästetään jatkamaan matkaa. Loppujälki välipurkilta loppupurkille meni muistaaksen ihan hyvin. Välissä tehtiin muutama muu jälki ja sitten Jetalle vielä toinen pieni jälki (pimeys alkoi jo tulla).

Toinen jälki
Toinen jälki oli suurinpiirtein samanlainen kuin ensimmäinen. Kouluttaja huomautti vielä siitä, että jäljestyksessä hihnan/liinan vetopiste saisi tulla alemmas. Eli kun Jetalla on sellaiset tavalliset talutusvaljaat ja pidän Jetan lyhyessä hihnassa (kävelen ihan takana), valjaat ja hihna vetävät päätä ylöspäin, kun vedon olisi parempi olla niin, että kaula painuu samalla alaspäin jälkeä kohti. Eli valjaiden kiinnityspiste lähelle häntää tai vaikkapa mahan alta. Niinpä tällä kertaa pidin hihnaa alhaalla, aivan Jetan hännän juuressa. Alkuvalmistelut samalla tavalla kuin ensimmäisessä jäljessä ja tämä toinen jälki meni aivan huippuhienosti! Löysi heti hyvän rytmin, meni tarkasti askel askeleelta, söi namit, ja huomasi myös välipurkin. Vau, miten taitava Jetta olikaan! Jos muistan oikein, ei tullut yhtään niin pahaa rynnimiskohtausta, että Jettaa olisi joutunut pidättämään ja se olisi jäänyt istumaan. Hyvä Jetta!

Rakennusetsintä
Sitten pimeys jo yllättikin. Kun mukana oli pelastuskoiria, mentiin vielä tekemään rakennusetsintä. Hommahan ei Jetalle varsinaisesti kuulu, mutta uutena kokemuksena se kuitenkin pääsi tutustumaan pimeään ja kylmään rakennukseen (entinen sairaala), joka oli täynnä rojua. Jetta ei aristellut siellä mitään vaan kulki reippaasti rojujen keskellä huoneesta toiseen. Kun talossa oli samaan aikaan sisällä muitakin ihmisiä, Jetta kävi pomppimassa niiden tykönä, että "kivaa, täällähän on ihmisiä!". Ihan hyvä kokemus tuollainenkin pentuselle, eikä tosiaan arastellut sillä mitään. Itse olin sitten vähän vielä maalimiehen hommissa rakennuksessa ja taitavasti Maaru-lappalainen löysi onnettoman, joka oli jäänyt "loukkuun" komeroon ;)

Pienen loppupalaverin jälkeen oli aika lähteä väsyneenä, mutta tyytyväisenä ajelemaan kotia kohti! Kiitokset Muonion porukalle sekä kouluttaja-Artolle mielenkiintoisesta ja hyvinjärjestetystä leiristä!

Jetan terveiset
Erityiskiitos Maijalle ja koirille, jotka ystävällisesti majoittivat meidät viikonlopuksi! Jetan mielestä Maijan tykönä on huippuhauskaa, kun siellä on kaikkia ihania leluja lattialla ja kaksi kivaa koirakaveriakin vielä! Tai no Maaru-koira välillä vähän nostelee ikeniä, mutta sekin on silti kyllä tosi kiltti! Jetta ainakin sanoi, että uudestaan uudestaan! :)