Tänään hallilla pelastuskoira/toko-koulutus. Kouluttajana oli Allan Aula. Aloitettiin teoriaosuudella ja keskustelulla. Käytiin läpi yleisiä perusasioita koiran koulutuksesta. 

Sitten oli toko-osuuden vuoro. Koska kaikki koirat olivat yhtä aikaa reenattavana, muisteltiin vähän perinteisen tyylin koirakoulua, jossa koirat ensin touttelevat toistensa läheisyyteen läheltä seuruuttelemalla ja pujottelemalla toisten välistä. Niin kauan kuin Jetta sai tehdä hommia, se ei nähnyt muita, mutta se odottelu.... se on hankalaa ja yhtä vonkumista. 

Otettiin paikkamakuu rivissä. Jetta taisi vingahtaa muutaman kerran alussa, oli sitten hyvin rauhallisesti jonkun aikaa, mutta kun aloin keskustella siitä vinkumisongelmasta kouluttajan kanssa, silloinhan se tuli sieltä taas esiin kuin tilauksesta. Eipä siihen hirveästi tullut uutta ideaa, muuta kuin että ei nyt palkkaa ainakaan siitä vinkumisesta. Kieltääkin voisi, mutta tiedän jo nyt, ettei kieltäminen auta yhtään mitään, lisää vaan vonkumista. Voi itku. Muutenkin kun täytyi odotella vuoroaan, se oli yhtä vinkumista ja vonkumista koko ajan. Laitoin sen väilllä kyljelleenkin pötköttelemään, mutta näköjään siinäkin voi vinkua vallan mainiosti.

Tehtiin muutama juttu yksittäin. Jetta otti seuruuta liikkeenohjauksella. Tosi hyvää seuraamista, eikä siinä ollut mitään moitittavaa. Perusasennot olivat suorat, eikä ollut edes liian tiivistä sillä kertaa.

Tehtiin myös liikkeestä maahanmeno. Samaan aikaan sisään halliin ajoi maastoauto ja rämisevä peräkärry, ja tahallani käskin Jetan makaamaan juuri pahimman räminen keskelle, mutta ei ongelmaa :) Saatiinpa reenata vähän häiriötäkin. Pikkusen meni vinoon maahan, varmaan kyttäsi nameja, jotka olin siirtänyt vasemmasta kädestä oikeaan.

Hyppyä, kisamaisesti. Hyvä hyppy. Käytin istumiseen käsimerkin, vaikka olisi se näköjään istunut ilmankin. Paluussa otin taka-askeleen, jotta varmasti tulee eteen eikä sivulle. Tässä yhteydessä kouluttaja muistutti, ettei saa liian kauaksi aikaa jumittua apuihin. Testasin uudestaan paluuhypyn ilman taka-askelta, ja tulihan se eteen ilman apuakin :)

Noudosta puhuttiin teoriassa. Toko-osuus loppui siihen ja alkoi pelastuskoiraosuus. 

Koirat harjoittelivat ilmaisua niin että saivat rynnätä häiviävän ihmisen perään. Tiedän, että Jettaa ei voisi reenata noin, jos se oikeasti alkaisi näihin hommiin, mutta kun se on tuollaista leiki ja laula -juttua meille, niin mikäpä siinä, että saa juosta sinne leikkimään kivan tätin kanssa lelulla ;)

Ruokailun (nami! :) jälkeen oli vielä rakennusetsintä jäljellä, mutta jouduin itse poistumaan siinä vaiheessa. Lähtiäiseksi menin vahingossa liian lähelle toista koiraa oviaukkoon, ja Jetta sai muistoksi rähähdyksen ja reiän korvaan. Vaikka Jetta olis varmaan halunnu vaan vähän nuolasta toista koiraa poskesta ;)

Muutama päivän aikana otettu kuva.

 
Jetta tuli eteen.


Jetta seuraa.


Annika ja Molla hyppynoudossa.


Hypno löysi maalimiehen.


Kurssilaiset kouluttajan kera.