Eilen illalla käytiin hallilla Maijan ja perheen kanssa. Tuli vähän pikainen lähtö reeniin eikä päässä yhtään ideaa, mitä pitäisi tehdä.

Ohjatun suunnat, vasen. Ei kehumista. Namikipot käytössä, etäisyys taakse n. 6 metriä. Lähetys suoraan merkiltä. Meni ainakin neljä ensimmäistä yritystä oikealle :( Annoin sen juosta toteamaan, että palkkaa sieltä ei tule.  En halunnut kieltää sitä nyt, kun se on ollut muutenkin niin epävarma, eikä minulla ole kieltämisestä muutenkaan järin positiivisia kokemuksia. Juoksihan se lopulta sitten sinne vasemmallekin, sitten kovat kehut. Muutama toisto, joista viimeinen merkillelähteyksen kanssa.

Tässä vaiheessa skippasin tunnarin, jonka olin meinannu ottaa, ei olisi kuitenkaan onnistunut tuossa mielentilassa.

Otin hyppynoutoa. Heitin tosi vinoja heittoja, että saatiin harjoitella vaikeita palautuskulmia. Heitin jopa ihan esteen tasalle ja vähän itseni puolellekin, mutta hyvin nouti ja toi hypyn kautta takaisin. Yksi kokonainen liikkeenohjauksella, oli tosi hyvä. Ei yhtään hötkynyt eikä ennakoinut ja noutosuoritus kokonaisuudessaan hyvä. Paitsi jäiköhän loppuperusasennossa aavistuksen vinoon. 

Pieni seuraaminen. Tiivistä ja pää seilaa.

Ei tekis mieli aina valittaa tyhjästä, mutta oikeasti on välillä pahoja motivaatio-ongelmia (itsellä), kun mitään edistystä ei tunnu tapahtuvan ja haluaisin saada edes sen valionarvon pois alta. Tuntuu ettei jaksa aina vaan reenata, turhaan. Tekisi tosi paljon mieli päästä vähäksi aikaa johonkin tehovalmennukseen ja saada oikeasti hyviä neuvoja ja jonkun toisen mielipide tähän paikalleen jämähtämiseen. Asuispa etelässä, ois toivoa käydä jossain opissa.


Vaihtaisko kokonaan uuteen harrastukseeni, valokuvaukseen. On se ainakin kiinnostavampaa kuin postimerkkeily.