Juuri kun aloin vaipua epätoivon syövereihin sen vuoksi, että olen aivan pilannut meidän esineruudun, niin tänään se sitten onnistuikin hienosti! Jee! :) Oltiin kimppareenissä Rovaniemellä. Tein ensin jäljen, joka oli n. 40 metriä pitkä, ja meni aivan rutikuivalla lyhyellä sammalepohjalla. Namina makkara (koska Jetta varasti juuri ennen lähtöä valmiiksi pilkotut juustot), 1 nami per askel, yksi välipurkki, jossa muutama makkara. Tehtiin jälki melkein tuoreeltaan, koska alusta oli niin kuiva ja koska paikalla oli muurahaisia (eivät kuitenkaan onneksi ehtineet mennä makupaloihin). Jetta oli oikein rauhallisella päällä (Mitzun ketale hyökkäsi kotona sen kimppuun :(, lähti rauhallisesti haistelemaan jälkeä, meni askel askeleelta, välillä vähän jäljen sivussa, mutta enimmäkseen juuri jäljen päällä. Söi kiltisti melkein kaikki namit ja pääkin pysyi aika hyvin alhaalla. Jetaksi siis varsin kelvollinen suoritus! :)

Sitten oli esineruutu. Tallattiin täysikokoinen ruutu. Päätettiin tehdä niin, että otettiin vieraat esineet. Tytöt leikkivät esineillä Jetan kanssa ja sitten vein Jetan pois, ja sillä aikaa esineet vietiin ruutuun. Esineissä oli siis vähän Jetan omaa hajua, mutta ei minun hajua. Vein Jetan ruudun reunaan tuulen alapuolelle ja mitä tekee Jetta? Juoksee tuhatta ja sataa, paikantaa ensimmäisen esineen (sattumalta ruudussa ollut roska, muovipullo), mutta jättää sen tuomatta. Ei se mitään, koska sitä ei ollut tarkoituskaan tuoda. Jatkoi sen jälkeen spurttailua ja löysi nahkalompakon, otti sen suuhunsa ja lähti palauttamaan. Aloin kehua ja hihkua heti, niin että se jätti esineen matkalle, mutta mitäs siitä! Se oli ottanut vieraan esineen suuhun! Leikittiin palkaksi vetoleikkiä. Sitten lähetin vielä toisen kerran, ja Jetta toimi vieläkin hienosti :) Lähti juoksemaan kovaa kohti takalaitaa, sai hajun esineestä (patukka), otti suuhunsa ja palautti minulle. Voi jee, että olin onnellinen! En sittenkään ollut pilannut ruutua ainakaan ihan kokonaan ;) Nyt sitten kestetään muutamat ei-niin-täydelliset-treenit, kun muistellaan tuota, että kyllä se voi onnistua, vaikka eipä sitä pahakseen pane, vaikka onnistuisikin ;)