Eilen otin esineruutua Jetan kanssa. Tallattiin viitisenkymmentä metriä syvä ja kymmenisen metriä leveä ruutu. Ajattelin, että nyt pitäisi pikkuhiljaa siirtyä lelusta esineisiin. Jätin ruudun perälle oma lippiksen (tuttu haju, aluksi). Jetta merkkasi sen, mutta ei tuonut. Käytiin katsomassa lippistä, leikin sillä vähän Jetan kanssa, jätin lippiksen siihen ja kiersin takakautta uudelleen ruudun alkupäähän. Ja toihan se Jetta sen lakin sitten! :) Päälle tietenkin revitykset, niin että lempilelusta tuli sisukset ulos. Täytynee siis löytää uusi lempilelu :) Siirtyminen lelusta esineeseen tuntuu aika vaikelta. En tiedä käytinkö liian kauan omaa lelua, vai olisiko sitä pitänyt käyttää vielä kauemmin. Toivottavasti tästä vielä jotakin tulee, etten ole onnistunut pilaamaan koko hommaa. Otettiin me illalla vielä vähän perusasentoreeniä ja tunnarikapulan piilotusta. Hienosti löyty tunsku ja vauhtia oli miljoona (siitä järjestä en niin tiedä, mutta olkoon asenne nyt ykkösjuttu :) Tunnaria ennen annoin vähän namia ja käytin virittelysanaa, että tulisi seesteinen mieli pennulle, mutta sitä ootellessa... Tunnarin palautuksesta sai palkaksi iltaruuan, mutta jätti sen kesken ja nappasi kapulan uudestaan suuhun. Kapula oli kiinnostavampi kuin ruoka.

Käytiinhän me tietty eilen taas hillassakin. Satuin sen verran hyvään paikkaan, että siitä sai saman verran hillaa, kuin mitä koko mökkiloman aikana yhteensä. Ei näköjään koskaan voi tietää, mistä niitä löytyy ja minkä verran. Jetta kunnostautui nassuttamalla hilloja ja tonkimalla suota ;)

Suokoira Jetta.

Eivätkös ne huippu-urheilijatkin kohota kuntoa suolla rämpimällä? ;)

Jee!! On lääniä missä juosta :)