Päivällä otettiin Jetan kanssa kosketusalustaa, ja Jetta alkaa päästä vähän jo jyvälle hommasta :) Ei ole kuitenkaan vielä niin sujuvaa, että voisi siirtää lätkää hirveän kauas. Jetalla on aina mielessä niin monta kivaa juttua, jota voisi tehdä (yhtäaikaisesti). Normaalit paikkaistumiset ruokakupilla. Olen välillä yrittänyt venyttää aikaa tuonne puoleen minuuttiin, mutta jos Jetta on liian nälkäinen (niin kuin yleensä on) alkaa tassuilla teputtelu ja vinkuminen, joten lienee edelleen viisasta vapauttaa lyhyehkön, mutta kuitenkin ajaltaan vaihtelevan, istumisen jälkeen.

Illalla otettiin pienet tokot pihalla. Sivulletuloja, 1-2 askeleen seuruita namin kanssa sekä namiseuruuta, jossa peräpää tuppaa menemään aika alas. Istu-seiso kakevaihtoja käskyjen kanssa (että oppisi niitäkin pikkuhiljaa), tuppasi nousemaan vasemmalle vinoon, joten menin itse Jetan sivulle, jolloin nousi suoraan. Tunnarin piilotusta otettiin. Juoksi ensin ohi muutamaan kertaan, potkaisi kapulan näkyvillekin, meni kerran vielä ohi, ja sitten huomasi kapulan. Sitä vauhtia kun riittää... Vaikka syöttelen vähän nameja, ennen kuin vapautan kapulalle. Metallinouto oli kiva ja vauhdikas, pienen arpomisen jälkeen vaihtoi kapulan leluun. Lopuksi vielä seisahtumisleikkiä narupallon kanssa. Jetta on alkanut ehkä saada siitä vähän jo ideaa ja ryntää jo valmiiksi taaksepäin, kun alan heittää palloa. Pienet vetoleikit päälle ja sitten sainkin "ihailla" kun Jetta viillettää ympyrää pitkin pihoja pallon kanssa. Se juokseminen nyt vaan sitten on niin kivaa. Nyt se pentu makaakin tassut pystyssä lattialla väsyneenä. Pitäisiköhän kohta ihan oikeasti alkaa reenailemaankin sitä, sillä näyttää olevan positiivinen vaikutus ;) Ai niin, ja täytyy muistaa käyttää niitä virittelysanoja! Meinaan aina unohtaa.

Harmikseni huomiset jälkitreenit peruuntuivat, joten Rovaniemen keikka jää väliin.