Jetta täytti eilen jo 8 kuukautta! :) On se iso tyttö jo (mutta tosi lapsi vielä ;)

Koko lauantaipäivä meni seuran hakukokeessa talkoilleessa. Nyt vasta ensimmäistä kertaa näin, mitä se oikein käytännössä on. Olen varma, että se olisi Jetalle hirmu mieleinen laji, koska se rrrakastaa juoksemista :) No kaikkea ei voi saada. Hakua on hankala reenata yksin ja ilman apua, varsinkin näin noviisina. Otetaan nyt ensin tuo jälki ohjelmistoon ja katsotaan, mitä siitä tulee :)

Eilen sitten oltiinkin jälkitreenissä Rovaniemellä. Täytyy oikein ihmetellä, miten hienosti Jetta on siinä nyt loppukesän ja syksyn aikana edistynyt! :) Eilen kävi niin, että Mitzu louskutti autossa (oli pakko ottaa se mukaan syystä, joka selviää tuossa myöhemmin) ja Jetta kiihtyy niissä tilanteissa nollasta sataan alle sekunnissa... Siis tilanne on se, että jäljestämään pitäisi lähteä ja pentu riekkuu hihnan päässä tuhatta ja sataa. En saanut sitä millään oikein rauhoittumaan jäljestysmielentilaan. Mutta kuinka ollakaan! Kun lähdettiin jälkeä kohti, Jetta sai siitä hajun jo hyvän matkaa ennen makkarajäljen alkua. Veti kuin hinaaja kohti jäljen aloituskohtaa ja kysyin ohjaajalta, annanko sen mennä? Paula tuumasi, että anna vaan. Toisin sanoen Jetta löysi jäljen aloituskohdan itse ja kun pääsi jäljelle, rauhoittui kuin taikaiskusta ja alkoi tarkan ja systemaattisen nuuskutustyön. Ou jee! Jälki oli noin puolitoista tuntia vanha, meni osin kosteaa sammalikkoa ja osin kuivaa jäkälikköä, lähes hiekkaista maata myöten. Jälki lähti myötätuuleen, mutta kaarroksen jälkeen jatkui sivutuulessa. Makkaraa oli lähes joka askeleella, mutta välillä askeleita ilman nameja. Yksi välipurkki. Pituutta ehkä reilut 50 metriä, vaikea arvioida. Jetta jäljesti kuin juna, askel askeleelta ja tarkasti nuuskuttaen. Kaarroksen jälkeen kulki jäljen sivussa, mutta toisaalta, tuuli meni siihen suuntaan ja vei varmasti hajua sivuun päin. Myös sen kuivan kohdan jäljestys sujui hyvin, vaikka siinä muutamalta askeleelta puuttui nami. Jaksoi tarkasti tehdä koko jäljen loppuun ja ruokapurkin kohdalla vielä ihmetteli, nytkö tämä jo loppui :) Jonkin verran nameja jäi myös syömättä, joten uskoisin, että jatkossa voi alkaa jättää nameja pois joistakin askeleista.

Esineharjoitusta otettiin vain niin, että varvikossa oli vieraita esineitä ja vein Jetan siihen lähelle. Sai hajun ja palautti hienosti esineet löydettyään ne. Pienet revitykset esineellä ja vaihto leluun. Ainoa mitä se ei olisi halunnut ottaa suuhun oli sellainen kova kenkä. Mutta otti se sitten senkin lopulta :)

Paula antoi vinkin, miten ilmaisua voi halutessaan harjoitella sisällä. Kun siellä jäljellä on nyt jo käytössä namipurkkeja, voisi kotona laittaa kepin namipurkin päälle ja opettaa maahanmenon - tai muun ilmaisun - ensin kuppi + keppi yhdistelmällä ja homman sujuessa jättää purkki pois. Täytyisi ensin opettaa penikalle se maahanmeno (heh!). Nyt kun liikkeestä seisominen on jollakin mallilla, ehkä voisi ottaa maahanmenonkin ohjelmistoon.

Jälkireenin jälkeen Jetta pääsi vähän syömään nameja parilta mukavalta ja rauhalliselta pikkulapselta. Ja otettiin siinä pienet palloleikitikin. Jetta ja lapset olivat kummatkin tosi reippaita :) Olen huomannut, että Jetta vähän välillä arastelee lapsia, joten oli mukava saada taas hyviä kokemuksia :)

Niin ja noista mallin hommista :) Sunnuntaiaamuina Jetta ja Mitzu pääsivät siis mallin hommiin :) Rovaniemellä oli järjestetty kuvaaja ja kotistudio, niinpä sekä Jetta että Mitzu pääsivät kuvattaviksi. Otettin oikein sellaisia hienoja muotokuvia :) Tuloksia nähdään varmaankin tuossa kuun loppupuolella. On se Jetta vaan liukas kuin saippuapala. Eihän sitä meinannut ensin saada millään pysymään paikallaan kuvattavana. Rauhoittui kuitenkin alkuhössöttelyjen jälkeen :) Mitzu nyt olikin ihan iisi-piisi siihen verrattuna. Sanoi vaan, että istu tuossa ja näytä nättiä naamaa ;) Kiitokset kuvaaja-Minnalle, sekä Kirsille kuvauspaikan järkkäämisestä :)

*** Ai niin ja pitää vielä tähän lisätä, vaikka ei kyllä tekisi mieli :( Illalla otettiin vielä pienet tunnarireenit ja ne menivät IHAN pieleen :( Eikö me osata enää mitään muuta kuin olla kuvaajan mallina? Mitzulle tehtiin tunnari tavalliseen tapaan, tällä kertaa vain nurmelle, ei hiekalle, kuten yleisimmin. Siis Mitzu toi kolme kertaa väärän kapulan! Mur! Se oli niin huolellisesti haistelevinaan koko satsin läpi, mutta ei vaan tullut koskaan osuneeksi sen kapulan kohdalle, joka oli siellä klo 11 kohdalla, kun kapulat oli ympyrässä. Huokaus. Ja jotta homma olisi mennyt vielä enemmän pieleen, otettiin tunnarikapulan piilotus myös Jetan kanssa. Siihen asti meni kaikki hyvin, että Jetta kävi etsimässä piilotetun kapulan puskasta, mutta sen jälkeen se juoksi kapula suussa pihalla ympyrää ja haukkui. Siis kapula suussa.