Päivän aluksi käytiin taas kunnon lenkki ja Pyryn unien jälkeen kimppalenkki mettässä, joen rantaan ja mettäautotietä pitkin. Että koira oli pörrönä laukkonu ennen reenejä.

Menin hallille itekseen ennen kuin siellä alkoi agility. Ohjelmassa kakejumppa, ruutu, ohjattu ja paikkaistuminen. Meinasin aloittaa kakeilla ilman alkuhössötyksiä, mutta mitä teki Jetta? Piip, piip, PIIPpasi. Kattelin siinä muualle ja ajattelin, että tänään ei taideta päästä treenaamaan ollenkaan. Käänsin Jetalle selän. Se hiljeni. Kun olin laskenut 10:een ilman, että kuului yhtään piippiä tai hönkäystä, ajattelin, että se on ansainnut päästä töihin. Otin siis pelkkää asentojumppaa läheltä, yksi sarja, seisomisesta alkaen. Oli ok, ei arvaillut asentoja eikä ennakoinut. Otin lopuksi maasta perusasentoon. Eka yritys ja vähän vajaaksi, joten otin uudestaan.

Ruutu. Ajattelin, että nyt sen on pakko mennä etureunasta sisään, tai otan läheltä-kuuria kuukauden. Onneksi meni oikein sisään ja kovaakin. Palkkasanan jälkeen kylläkin lähti rynnistämään heti minua kohti. Pitäisi käyttää apulelunheittäjää, kun tunnetusti tuo heittokäsi vielä vaatii vähän reeniä. Laitoin muuten Jetan ruutuun kuin merkiltä, vaikkei merkkiä ollutkaan, oli itse lähettämässä muutaman metrin päässä. Loppuosa erikseen.

Ohjattu, oikea, kapulan etäisyys 6 metriä. Olipas hieno!

Lopuksi paikkaisuminen 2 minuuttia, kehuin välillä, palkaksi namikipolle. Pysyi hyvin, vaikka yksi ryhmäläinen ja koira tuli halliin jo sisälle.

Pötköteltiin hetki treenin päätteeksi, mutta kun agi-esteitä alettiin ottaa esille, häiriö kävi ylivoimaiseksi ja suosiolla vein Jetan autoon.

Illalla sisällä tunnari. Ja se piip piip PIIPpaus alkoi taas :( Ensin seisoskelin, mutta ei hiljentynyt. Sitten menin sohvalle istumaan ja sanoin Jetalle, ettei voida tehdä mitään, kun se on tuommonen. Katoin kellosta, kauanko vinkumista kesti: 10 minuuttia. Tuntui ikuisuudelta, oisin voinu vannoa, että lähes puoli tuntia :o Kun se meni johonki nukkumaan, sitten laitettiin palikat esille. Oli aika hätänen, ja hästäs kapuloilla, mutta nosti ja palautti oikean. Irrotti ennen käskyä, joten palkkasin vasta sitten, kun kapula pysyi hyvin hampaissa. Sai palkaksi rustoluun. 

Että semmonen Piippaus-treeni tänään. Mukava että tulee välillä uusiakin ongelmia, ettei pääse tylsistymään. Mutta oli sillä kyllä mahoton nälkäkin! Voi voi pikkukoiraa, kun ei sitä ruokaa vinkumalla saa. Elämä on julmaa.