Video kisasta. (Ai minulla ei ollutkaan oikeuksia videossa käyttämääni taustamusiikkiin, eikä se toiminut youtubessa. Hupsista. Täytyy sitten laittaa ilman mussiikkia.)
 

Muistaakseni kirjoitin aiemmin, että lähdemme kisaan treenaamaan ainoastaan häiriönsietoa Jetan kanssa. Ja voi vitsi, miten hienosti kaikki tänään menikään!!! Olen niin onnellinen! Tehtiin yhdessä, iloisesti ja aktiivisesti töitä koko kokeen läpi, lukuunottamatta (vitsi kun en ikinä muista, onko tuo yhdyssana, enkä jaksa tarkistaa, voisiko joku ilmoittaa minulle?) paria vilkuilukohtausta liikkeiden välissä, ja ehkä tunnaria.

Valmistautumiseen kuului pitkä metsälenkki aamulla. Kisapaikalla kävelylenkki. Leikittiin pallolla hetki parkkiksella ennen omaa vuoroa. Niin, Samin ja Pyryn komensin pois kisapaikalta ja Jetalle oikein erikseen näytin, että kato nyt, auto lähti, ne eivät ole täällä! Jetalla kun on ollut kokeessa paha tapa kytätä Samin, Pyryn (tai jonku muun) tekemisiä. Hyvä musiikki auttoi itseäni keskittymisessä.  

Ennen kehään menoa Jetta oli just hyvässä vireessä. Levollinen, mutta tarkkaavainen. Ei kiehunut yhtään. Taktisesti leikitin sitä juuri, kun edellisen luokan palkinnot jaettiin.

Jetta oli evl:n ainoa koira, mikä oli siinä mielessä hienoa, että saatiin tehdä kaikki liikkeet putkeen. Voi että minä (ja Jetta) tykkään siitä, että saa tehdä putkeen. Saa latautua kerralla koko suoritukseen eikä rampata eestaas ja miettiä, miten saa koiran pysymään kasassa. Paikallaolojen jälkeen sain poistua kehästä, muutama nami palkaksi, pieni revitysleikki ja eikun menoksi!

Sanoisin siis että täydellisin kisa tähänastisista juuri tuon keskittymisen kannalta :) Vaikka pisteet olivat huonot. Menin kehään itsekin iloisena, rentona ja täynnä onnistumisen ajatuksia. Luulen että se auttoi paljon myös Jettaa. Hymyilin vaan ja näytin varmaan idiootilta ;) Lisäksi kehuin aika rohkeasti (mutta lyhyesti) liikkeiden välissä, ja laitoin Jetan makuulle tuomarin kommentoinnin ajaksi. Plussaa oli se, että evl oli viimeinen luokka, ja kisapaikalla oli tuolloin tosi rauhallista!

Voinhan minä tähän liikkeetkin eritellä, vaikka ne tänään olivatkin ihan sivuosassa. 

Rovaniemellä kisattiin, hiekkakentällä. Tuomarina Olavi Pajala.

Paikkaistuminen 10. Jeeeeeeee!!!! Rauhallinen, tarkkaavainen, täydellinen.

Paikkamakuu 9,5. Jee! Rauhallinen, tarkkaavainen, täydellinen! Omalla käskyllä hyvin ylös ja alas. Oli mennyt lonkalle (tietty).

Seuraaminen 7,5. Kukaan ei IKINÄ arvaa, mistä pisteet lähti! Liian tiiviistä seuraamisesta!! Siihen nähden, että ongelmana on ollut asenteen puute ja perässä hiihtäminen, olisin voinut pomppia ilosta. Parempi liian innokas kuin matkalaukku. Ainakin tässä vaiheessa. Olen palkannut Jettaa lenkillä sellaisesta tempusta, että se painaa pään minun reittä vasten. Saa nähdä, onko se pidemmän päälle viisas teko :o Yksi perusasento oli vino.

Zeta 8,5. S-I-M. Tämäkin tuntui tosi hyvältä. Pyörähti seisomisessa vinoon, kun menin taakse. Lisäksi rokotettiin siitä liian (ihanan) tiiviistä seuraamisesta 8) Mutta teki siis kaikki asennot, hyvät mukaanlähdöt. Se jopa istui! Vaikka olin ihan varma, että se ei peräpään jumin vuoksi istu. En edes vaivautunut antamaan lisäkäskyä, koska luulin ettei istu ;)

Luoksetulo 10. Wuhuuuuu! Tarviiks tähän sanoa mitään? Ois se voinu nopeampi olla, mutta stopit ok. Hyvä eteen- ja sivulletulo.

Ruutu 10. Wuhuuu potenssiin sata! Hyvä merkki, hyvä ruutuu, hyvin sivulle. Ihanaa leijonat ihanaa!

Ohjattu 0. Vasen. Siinä vaiheessa, kun sain vasemman lapun, tiesin ettei onnistu, mutta yritin rohkeasti kuitenkin. Merkki ok (vaikka käskytin liian ajoissa? seisomaan ja se jäi selin minuun). Lähti ensin kohti selän takana ollutta ruutua. Taisi juosta takaisin merkille ja yritti juosta oikealle ja keskelle. Pysäytin niin, ettei ottanut vääriä, mutta koska arvelin käskyjä jo kuluneen liikaa, liikuin itse vaan niin lähelle vasenta kapulaa, että Jetta löysi ja sai palauttaa sen :)

Metallinouto 10. Oikein kiva ja siisti. Säikähdin ensin, ettei irrota, mutta onneksi irrotti. Oikein hyvä luovutus- ja sivulletuloasento.

Tunnari 0. Vaikka valmistautuminen mielestäni ok (pistin silmät kiinni, kun olin selin ja mielikuva-ajattelin), noutokäskyn jälkeen lähti kohti toimitsijatelttaa, pysäytin. Lähti kohti ruutua. Pysäytin ja ohjasin kepeille. Kun löysi kepit, oli oikein hyvä työskentely siellä, ja oikea palautui, mutta käskyjä oli kulunut liikaa.

Kaket 0. Tässä pari ekaa vaihtoa olivat oikein hyvät (liikkurilla aika pitkät vaihtovälit), eka asento siis istu. Mutta sitten jossain vaiheessa meinasi ennakoida, ja sen jälkeisestä lisäkäskystä meni kummalliseen olotilaan. Pakitti ja siirtyi vasemmalle.

Lopputuloksena EVL3, 207 p.  Ja luokkavoitto (on helppoa olla paras, kun on ainoa ;)    Sekä ikionnellinen ohjaaja.

Varmaan ällösiirappinen kisakertomus, mutta kun minä OLEN niin iloinen tuosta Jetan keskittymisestä ;) Eiköhän se liikkeiden tekniikan ehdi oppia valmiiksi tässä vuosien saatossa ;)  

Kiitos Emilialle kuvausavusta ja käyttökoiralaisille hyvistä järjestelyistä!

Lopuksi Jetta pääsi hengailemaan kisapaikalla vapaasti parin koiran kanssa. Pitää sanoa, että Jetan ehdottomasti paras ominaisuus on sen yltiöpäinen positiivisuus ja ihmisrakkaus. On ihan pakko päästä pikkuisen lipaisemaan poskesta jokaikistä, joka antaa siihen pienenkin mahdollisuuden ;) Että vaikka se välillä tuskastuttaa minua koti- ja kisakoirana, niin on sillä jotakin korvaamattomia lahjojakin ;)

Kyllä voi olla onnellinen ja tyytyväinen suoritukseen, vaikka pisteistä voisi kuvitella ihan muuta ;)

Ja se pakollinen lipaisu ;)) 

Sateenkaaren päässä on aarre? ;)